tag:blogger.com,1999:blog-58518706760501305262024-02-07T08:03:14.684+02:00Kuinka outoaolla kahden tytön äiti (!) vuosien lapsettomuuden jälkeenJadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.comBlogger36125tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-79489848522318262072014-12-02T12:56:00.000+02:002014-12-02T13:13:05.683+02:00Joka ilta kun lamppu sammuu...... meillä alkaa hulinat!<br />
<br />
Mutta palataas ajassa vähän taaksepäin. Mies on jo muutamaan kertaan huomauttanut, että blogia pitäis päivittää, mutta kun... Ei ole aikaa! <br />
<br />
-----<br />
<br />
02.09. klo 23.02 tällainen pikku-smurffi syntyi elämäämme ilahduttamaan.<br />
<br />
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_lQOnrv69UFuCLwyMWC1gAL62AD7YFyUnlEIWIR7678VWOrnkkIuTbGI_B_H8KUai_NdRAtz6NOzkr-9K1j3h3H-nNuti2YrSc6WC5T1mNR5sp4e330nvBUxYIuGuJ-aOwegmYjETF6g/s1600/elle.jpg" /><br />
<br />
Synnytys ei meinannut lähteä taaskaan kunnolla käyntiin ja kipeistä supistuksista tuli kärsittyä pieni ikuisuus. Supistukset siis alkoivat puoli neljän aikoihin yöllä. Sairaalassa oltiin seitsemän aikoihin illalla. Yhdeksän maissa mä jäin lopulta kipujen takia osastolle, vaikka kotiinkin olisi vielä päässyt epäkypsän tilanteen takia. Mies passitettiin kotiin lepäämään. Yllätys olikin suuri, kun tuntia myöhemmin jouduin soittamaan isukin takaisin sairaalaan. Onneksi en ollut lähtenyt mukaan, eikä miehen tarvinnut toimia kätilönä jossain motarin varrella.<br />
<br />
Kivut siis yltyivät ja tilanne eteni vähän turhankin nopeasti. Ehdin juuri ja juuri saliin, kun 22:40 meni lapsivedet ja helvetti oli irti. Tilattiin heti anestesialääkäri paikalle, joka saapui kymmenisen minuuttia myöhemmin ja vähän ennen sitä mieskin tuli mestoille. "Seuraavan supistuksen jälkeen pistetään", mutta eipä pistettykään. Ei ehtinyt. Ponnistutti liikaa. Pikkusiskolla oli kiire ja ponnistusvaiheen pituudeksi merkattiin kokonaiset kaksi minuuttia.<br />
<br />
-----<br />
<br />
Pikkusisko on aivan hurmaava tyyppi. Jopa rauhallisempi ja hyväntuulisempi kuin siskonsa aikanaan. On tässä toki omat huolensa ja harminsa ollut nytkin. Alkuun refluksiepäilyä ja nyt 3kk iässä onkin alettu epäilemään puklailun syyksi kananmuna-allergiaa. Katsotaan nyt, mitä neuvolasta tuumaavat vai pitääkö tässä lähteä jotain allergologia tapaamaan yksityiselle.<br />
<br />
Arki on raskasta. Univelkaa on liikaa.<br />
Vauva ei meitä valvota, mutta poskihampaita tekevä ja uusia sanoja opiskeleva taapero sitäkin enemmän. Mies juuri tänä aamuna totesi, että esikoinen ei ole nukkunut kunnollisia yöunia kuukauteen. Tää on aivan hirveetä. Muutama yö takaperin heräsin kuudesti rauhoittelemaan esikoista ja siihen kolme vai neljä imetystä päälle. En saanut yhtäkään kokonaista tunnin unipätkää. <br />
<br />
Onneksi ihan noin pahoja yöt eivät useimmiten ole. Mutta valitettavasti en muista, koska olisin nukkunut viimeksi edes 3h putkeen. Aamut alkaa usein jo neljältä, kun vauva herää tukkoisen nenänsä kanssa. Ja kun ehdin saada neidin takaisin untenmaille n. viiteen mennessä, en ehdi enää itse nukahtaa ennen miehen herätyskellon pirinää n. klo 5:30. Siinä sitten puolen tunnin kolinat, niin esikoinenkin usein herää eikä suostu enää rauhoitteluista huolimatta jatkamaan unia. Ja tottakai illat on yhtä nukahtamista vastaan taistelua esikoisen toimesta ja saadaan se yöunille monesti vasta 21-22 aikoihin. Vauva venyttää vielä iltoja usein 23 asti. <br />
<br />
Mutta näin pikaraporttina todettakoon, että hengissä ollaan ja 3kk ollaan jo selviydytty. Vielä toinen samanmoinen, niin pitäisi kuulemma alkaa vähitellen helpottaa. Niin ainakin olen kuullut sanottavan, että ekat 6kk on pahimmat näin pienen ikäeron ollessa kyseessä. Todella toivon niin.Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-68832320807683989032014-05-08T09:25:00.000+03:002014-05-08T09:25:08.823+03:00Muutosten tuulet puhaltaaPahoittelut heti alkuun tästä pitkästä päivitystauosta.<br />
Tämä kevät on ollut uskomattoman hektinen, ja raskas. Yllättävä plussatulos pisti maailmankirjat melkoisen pahasti sekaisin ja sen myötä tässä on ensin suunniteltu talon laajennusta, lopulta myyty se talo (ensimmäisestä näytöstä vieläpä!), muutettu mun lapsuudenkotiini, etsitty esikoiselle hoitopaikka ja palasin tällä viikolla takaisin töihin.<br />
<br />
Lisäksi kevääseen on mahtunut surua, koska vanhempi koiramme jouduttiin nukuttamaan ikiuneen kesken "rutiinileikkauksen", kun näkymät olivatkin pahemmat mitä ultrauksen perusteella kuviteltiin. <br />
<br />
Yhdistämällä tähän kaikkeen lamauttava alkuraskauden väsymys (pahimmillaan juuri muuttorumban aikaan), miehen työkiireet, pari flunssaa ja tytön hampaiden puhkeaminen rytinällä, saatiin aikaiseksi puolikuollut äiti, ylistressaantunut isä, huonosti nukkuva vauva ja sotatanteretta muistuttava koti. <br />
<br />
Nyt vihdoin tuntuu, että alkaa helpottaa.<br />
<br />
Miten sitä oikein tiivistäisi kaiken yhteen postaukseen? Ei varmaan mitenkään.<br /><br />
Nt-ultrassa oli kaikki hyvin. <br />
Esikoinen kasvaa ja kehittyy normaalisti, ja tuntuu viihtyvän loistavasti päiväkodissa.<br />Tuttivieroitus onnistui naurettavan helposti 10kk iässä.<br />
Otimme riskin ja ostimme tuplarattaat jo ennen rakenneultraa, kun tuli niin hyvä tarjous vastaan.<br /><br />
Rakenneultrassakin oli kaikki hyvin. <br />Liikkeitä tuntui jo ennen sitä ja olivat ultran aikaan jo melko voimakkaita.<br />Syykin selvisi; tällä kertaa istukka on kohdun takaseinässä, joten hurjaa paukutusta on siis luvassa jatkossakin. Sukupuolikin selvitettiin tällä kertaa. <br /><br />Tämän kuvan perusteella saa heittää arvauksia kehiin ;) <br /><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWMiB5mFWDxljzq8RDYhc9-swj0HBZHRSdEdqHd46gH0G-EDDF4VeLcWP3Q-AKRsBmc24Vec2bNjuoQPGF-Q9a3EHp0AJtraS4A7DhVAvxdXYs5WOrAey5w5XguLGizmi1SW8beP7lsbI/s1600/sukupuoli.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWMiB5mFWDxljzq8RDYhc9-swj0HBZHRSdEdqHd46gH0G-EDDF4VeLcWP3Q-AKRsBmc24Vec2bNjuoQPGF-Q9a3EHp0AJtraS4A7DhVAvxdXYs5WOrAey5w5XguLGizmi1SW8beP7lsbI/s1600/sukupuoli.jpg" height="263" width="320" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Imetys on myös tainnut nyt tulla tiensä päähän.<br />Kuulun ilmeisesti siihen porukkaan, jolla maidontulo vaan loppuu raskauden puolivälin tienoilla. <br />Se todella tuntui loppuneen kuin seinään 23. raskausviikolla.<br />Haikea olo, mutta toisaalta olen kyllä tyytyväinen, että sain kuitenkin imetettyä lapsentahtisesti tytärtä 11kk ikäiseksi asti. Vielä maitoa irtoaa joitain tippoja, mutta tyttö on aina imetyksen jälkeen todella tyytymätön ja raivohuutaa (korvikehörppy heti perään yleensä rauhoittaa), joten luultavasti yöimetysten lisäksi myös päiväimetykset jäävät pois ihan lähipäivinä. Aamuisin tyttö onkin jo kieltäytynyt rinnasta.Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-35053589977092410112014-01-17T09:34:00.000+02:002014-01-17T09:35:03.047+02:00Pieni taivasSiellä se Mini köllötteli, kun käytiin eilen ultrassa kurkkimassa (<i><a href="http://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/" target="_blank">uudella klinikalla</a></i>, vanhalla lääkärillä *vinkvink*). Näkyi pienet kädet ja aivan uudenkarheilla huippulaitteilla jopa ehyt selkäydinkanavakin. Uskomatonta, mihin tekniikka on jo kehittynyt!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3J4SCUWB5OQQfcoF7TCAwajJbEQjCrJEWwfDi6a9MI0DHWnGVSkYmVez01gO3FiLjEMrPUc3sfkxDJqB73J15iedybtVVVhI-Sdx0K4-kyIm7oHdbpTKFpN-2NF8MUjPgmllpfPKIiNg/s1600/mini.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3J4SCUWB5OQQfcoF7TCAwajJbEQjCrJEWwfDi6a9MI0DHWnGVSkYmVez01gO3FiLjEMrPUc3sfkxDJqB73J15iedybtVVVhI-Sdx0K4-kyIm7oHdbpTKFpN-2NF8MUjPgmllpfPKIiNg/s1600/mini.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ei tämä olekaan unta. <br />
Meille tulee toinen vauva <3Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-83127414765450579112014-01-03T11:46:00.001+02:002014-01-03T11:46:27.101+02:00kuinka oudosta voi tulla vieläkin oudompaa?Meillä olikin astetta jännittävämpi loppuvuosi. Tapaninpäivänä ilmoitin aamulla miehelle, että menkat on neljättä päivää myöhässä ja kysyin, että mitäs tehdään. Ostettaisiko testi ennen risteilylle lähtöä, vai vasta kun palataan takaisin kotiin? Päädyttiin nauttimaan risteilystä ja hakemaan testi sitten kotimatkalla, jos tarvetta vielä on. Ja kun ei sitä vuotoa kuulunut laivallakaan, kipaisin nopeasti apteekissa 28.12. ja heti kotona oli tottakai sydän pamppaillen mentävä se tekemään.<br /><br />Tulos oli hyvin hämmentävä.<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipkQQ6k7b4Ii_ddpa-e_pFzQwM7IeUNJqxvLcPLVLGGrvKIDQn5P57q_p2McHsqJyua3sSWUORfwDlXp6tgEO0Ubs2hwKSU3jmVpamDnDIA8O5BPJ3OvXryJk1siXy4hIxGR6BRmwocyg/s1600/velisisko.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipkQQ6k7b4Ii_ddpa-e_pFzQwM7IeUNJqxvLcPLVLGGrvKIDQn5P57q_p2McHsqJyua3sSWUORfwDlXp6tgEO0Ubs2hwKSU3jmVpamDnDIA8O5BPJ3OvXryJk1siXy4hIxGR6BRmwocyg/s1600/velisisko.jpg" /></a></div>
<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Oikeasti? Luomuplussa? Meillekö? Näin pian?<br />Fiilikset on seilanneet jossain onnen ja kauhun välimaastossa. Onneksi tässä on aikaa sulatella.<br /><br /><br />Alkuraskauden ultra on varattu parin viikon päähän. Sille tutulle lääkärille, jonka ansiosta meillä on tuo ihanaakin ihanampi tytär. <br /><br />Jännittää ja pelottaa. Mitä mahtaakaan olla arki kahden vaippaikäisen kanssa? Ikäeroa tulisi näillä näkymin n. 1v 3kk, joten melkoista hulinaa taitaa olla seuraavat vuodet, jos tämä minityyppi saadaan syliin asti. Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com21tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-15327092964040911842013-12-17T08:54:00.000+02:002013-12-17T13:03:30.399+02:00"Eteenpäin!" sanoi vauva matolla<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsgyp0_UyR_KSQiR6X2ap_TJuoqMfKN-s_6t0khCDsPb_qBRFfc8B0_hyxz1YnqomIsoMAnf6UWUPjrjlQOU0l62W-xSPFVnP9Zg64OIj6ojGHDMDpxEsjeDG_t_HfIE4AQtR-zJoF6Tc/s1600/stinky.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsgyp0_UyR_KSQiR6X2ap_TJuoqMfKN-s_6t0khCDsPb_qBRFfc8B0_hyxz1YnqomIsoMAnf6UWUPjrjlQOU0l62W-xSPFVnP9Zg64OIj6ojGHDMDpxEsjeDG_t_HfIE4AQtR-zJoF6Tc/s320/stinky.jpg" width="259" /></a>6,5kk iässä oli selvästikin uuden kehitysharppauksen aika. Tyttö on nyt ilmeisesti keksimässä, miten ryömitään ja onkin jo jokusen kerran päässyt pieniä matkoja eteenpäin. Aikaa tähän tosin vielä kuluu melko paljon ja etenemismatkat voi laskea muutamissa senteissä. On kyllä hauskaa seurattavaa, kun toinen ensin heiluttelee jalkojaan melkoisella tahdilla, sitten nousee pylly pystyyn ja kurotellaan kiinnostavaa objektia kohden.<br />
<br />
Tyttö on nyt myös alkanut tunnistamaan nimensä. Hymy ainakin nousee huulille nimen kuullessaan ja pää kääntyy siihen suuntaan, missä kutsuja on :)<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj5lPBCjPi5s8dmwKkYNGhuQ6eyrsHDMVrDJmMTAcMOOh72VghS_PNpmkMdwftLxa4deK1jhzPQ-zZ6WdVxs1RiXan-yMdzVsGinBjlS9x9l6Q9-kLYd1q7hHAs1_UPYQpZU61BDcFtnQ/s1600/tadaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
Sormiruokailua on jatkettu, mutta jonkin verran tulee tarjottua ruokaa myös soseutetussa muodossa, jos sormiruokaillen ei ole näyttänyt päätyvän mitään suuhun asti. Eipä ne soseetkaan oikein tunnu uppoavan, joten saattaa mennä monta päivää niin, että kiinteää ruokaa menee mahaan asti ehkä 2-4 lusikallista ja nekin yleensä iltapuuroa tai hedelmäsosetta. Onneksi toisina päivinä taas maistellaan innolla ihan kaikkea ja ruokaa menee isoja määriä sekä sormin, että syötettynä. Väkisinkin sitä silti hiipii mieleen huoli, että saako tyttö tarpeeksi ruokaa. Mutta kai se on vain luotettava, että tyttö syö sen verran, mitä tarvitsee. <br />
<br />
Seuraavassa kuvassa on ikuistettuna parin viikon takainen katastrofi, kun tutustuttiin loheen ensimmäistä kertaa. Lohi ja avokado päätyi lopulta ihanaksi punavihreäksi mössöksi pöydälle, ja siitä pienissä erissä lattialle. Koostumus oli selvästikin mielenkiintoinen, mutta ei nähtävästi kelvannut ruuaksi. <br />
<br />
"Tadaa!"<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj5lPBCjPi5s8dmwKkYNGhuQ6eyrsHDMVrDJmMTAcMOOh72VghS_PNpmkMdwftLxa4deK1jhzPQ-zZ6WdVxs1RiXan-yMdzVsGinBjlS9x9l6Q9-kLYd1q7hHAs1_UPYQpZU61BDcFtnQ/s1600/tadaa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj5lPBCjPi5s8dmwKkYNGhuQ6eyrsHDMVrDJmMTAcMOOh72VghS_PNpmkMdwftLxa4deK1jhzPQ-zZ6WdVxs1RiXan-yMdzVsGinBjlS9x9l6Q9-kLYd1q7hHAs1_UPYQpZU61BDcFtnQ/s1600/tadaa.jpg" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPBpohLKh6xPGTa0jnwo_GDZ8DOO9xKcd6_i1UoUYxAFCspABUrxgnkYu46yWoxeIjTTf94s3Sx1BQHuai9ZR8yrqa-xogT3QFPaGWV_AYfRdSko0ooEy8KjNiU7MP_chvVjnclK-WUdc/s1600/o-ou.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
<br />
<br />
Olen nyt uskaltautunut laittamaan jonkin verran mausteita tytönkin ruokiin ja tullut huomanneeksi, että se selvästi lisää mielenkiintoa niihin. Lohikin maistui seuraavalla kerralla ihan eri tavalla, kun se oli höyrytetty kasvisten kanssa ja päälle laitettu ripaus mustapippuria ja yrttejä. Vaikutti olevan suorastaan herkullista!<br />
<br />
Tutkimusmatkailija-vaihe on kiihtymässä. Napit, vetoketjut ja muut pienet yksityiskohdat kiinnostaa valtavasti. Hoitolaukun remmit ja sisältö on myös todella jänniä. Viime päivien suurin hitti taas on ollut erään postipaketin pehmusteena toiminut ilmalla täytetty "tyyny". Rapisee kivasti, pysyy hyvin käpälässä ja ei nähtävästi poksahda ihan helposti, vaikka sitä on maisteltukin aika urakalla. <br />
<br />
Kohta alamme olla kyllä pulassa, koska tyttö on alkanut osoittaa kiinnostusta myös niitä tavaroita kohtaan, jotka eivät ole maatasossa. Viikonloppuna likka päätti nimittäin yllättää, ja alkaa tutkimaan kestovaippaimujen ihmeellistä maailmaa. Onneksi oli kännykässä kamera, niin sain ikuistettua tämän ensimmäisen kiipeilyharjoituksen. <br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPBpohLKh6xPGTa0jnwo_GDZ8DOO9xKcd6_i1UoUYxAFCspABUrxgnkYu46yWoxeIjTTf94s3Sx1BQHuai9ZR8yrqa-xogT3QFPaGWV_AYfRdSko0ooEy8KjNiU7MP_chvVjnclK-WUdc/s1600/o-ou.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPBpohLKh6xPGTa0jnwo_GDZ8DOO9xKcd6_i1UoUYxAFCspABUrxgnkYu46yWoxeIjTTf94s3Sx1BQHuai9ZR8yrqa-xogT3QFPaGWV_AYfRdSko0ooEy8KjNiU7MP_chvVjnclK-WUdc/s1600/o-ou.jpg" /></a><br />
<br />
<br />Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-23681505954596600632013-11-28T09:23:00.001+02:002013-11-28T14:14:22.331+02:00Rytmiä etsimässäMeidän pikkulikka on parin päivän päästä puolivuotias. Siitä minivauvasta on ihan silmänräpäyksessä kasvanut iso tyttö. Sitä niin haluaisi pysäyttää ajan hetkeksi, vaikka toisaalta jo innoissaan odottaa seuraavia kehitysaskeleita. <br />
<br />
Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat kuluvan ihan älyttömän nopeasti. Juurihan sitä vasta ihmeteltiin ensimmäisiä hymyjä ja nyt jo istutaan pieniä hetkiä syöttötuolissa, syödään omatoimisesti, liikutaan paikasta A paikkaan B. <br />
<br />
Vauva-aika on toisaalta yllättänyt helppoudellaan, toisaalta taas tämä väsymys ja sen tuoma pieni alakuloisuus ja saamattomuus on vaivannut paljonkin. Tuntuu koko ajan, että pitäisi pystyä olemaan jotain enemmän. Tekemään enemmän. Pitäisi ehtiä hoitamaan lapsi, koirat ja koti. Pitäisi ehtiä huoltamaan parisuhdetta. Pitäisi ehtiä joskus suihkuun. <br />
<br />
Ehtisihän sitä mitä vain, jos olisi jaksamista. Tyttö nukkuu nykyään todella upeita päiväunia, välillä jopa neljäkin tuntia putkeen. Aamuisin olen kuitenkin niin koomassa, etten tytön nukutuksen jälkeen saa oikein otetta mistään. Käytän pikaisesti koirat itkuhälytin kädessä, jonka jälkeen keitän kupposen kahvia ja pyörin ympäri kämppää, miettien mistä alottaisin. Ja lopulta huomaan, etten ole aloittanut mitään, enkä saanut aikaan mitään. Päivällä sujuu jo vähän paremmin ja yleensä olenkin aktiivisimmillani sen jälkeen, kun mies palaa töistä ja voi pitää silmällä tyttöä. <br />
<br />
Olen myös huomannut, että vauvan itkun kuunteleminen on mulle aivan suunnattoman raskasta. Iltanukutuksien kanssa on ollut nyt jokusen päivän aika hankalaa -- yliväsyneenä tytöstä kuoriutuu lohduttomasti huutava vauva, joka saa äitinsäkin itkemään. Uskoisin kuitenkin, että nämä iltahankaluudet ovat taas vain yksi niistä kuuluisista Vaiheista. Meidän päivärytmi on selvästi hakemassa uutta rytmiä. Nyt on juuri käynnissä siirtymä kolmista päiväunista kaksiin. Ja kiinteiden tulo kuvioihin sekoittaa myös pakkaa. Ja hampaat. Ja taitojen kehittyminen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfYGpJvFyYEEA0FflAQk5khiz4l6mqZUBfPIsB1ei4M2YMgcSvsyCZ6lPZXjQlfyznCPTl4XEkq6BSaHIKrhVilLVs9xLurQwqH3W_Max0im3JtoL0i20pXm5DaGa9cJuEDrgYUEqGAy8/s1600/brio.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfYGpJvFyYEEA0FflAQk5khiz4l6mqZUBfPIsB1ei4M2YMgcSvsyCZ6lPZXjQlfyznCPTl4XEkq6BSaHIKrhVilLVs9xLurQwqH3W_Max0im3JtoL0i20pXm5DaGa9cJuEDrgYUEqGAy8/s1600/brio.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Juuri totesin pari päivää sitten miehelle, kuinka musta tuntuu, että päivät on täynnä syöttämistä, vaipanvaihtoa ja nukuttamista. Ja kiinteiden aterioiden määrää pitäisi ilmeisesti vielä saada jossain vaiheessa lisättyä viiteen. Apua! Imetyshetket on onneksi lyhyitä, puhutaan vain muutamista minuuteista kerrallaan, mutta sormiruokailu vie paljon aikaa. Ainakin vielä toistaiseksi, kun lähinnä tutustutaan eri ruoka-aineisiin. <br />
<br />
Kovin kummoisia määriä ruokaa ei taida vatsaan asti päätyä. Hienosti tyttö kuitenkin on maistanut kaikkea, mitä on tarjottu. Uusin lemppari taitaa olla tomaatti. Sitä on myös ihanaa hakata pöytää vasten niin, että siemenet roiskuu ympäriinsä. Kukka- ja parsakaali on kiehtovia lähinnä sormituntuman vuoksi. Siitä näpräilystä aiheutuvaa silppua onkin harvinaisen hankalaa siivota pois. Maissinaksut on myös maistuneet, ja riisikakut. Kurkku, kesäkurpitsa ja banaani on myös ihan ok. Marjasoseitakin olen antanut -- levitettynä riisikakulle ja myös lusikalla purkista. Sose on ollut niin hyvää, että lisälusikallisia vaaditaan hapuilemalla lusikan suuntaan tai hakkaamalla ponnekkaasti pöytää. Seuraava sosepurkillinen maistuukin appelsiinilta, banaanilta ja mangolta. Saa nähdä millaisia irvistyksiä saadaan sen myötä katsella.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Eh5fzLL4qghLhSKLCpvV0l_LnK_8zkt-hJzqTXy9FNh10SHWFswHTQuCNnpHmEyRv_jnMNHrQpbOpek-pZ-hFlAHJUXH-XrMW5lR8J_TC8BMxDNhlqG9-H5Br9J0yw_eXEfYzNnPZhY/s1600/mums_small.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Eh5fzLL4qghLhSKLCpvV0l_LnK_8zkt-hJzqTXy9FNh10SHWFswHTQuCNnpHmEyRv_jnMNHrQpbOpek-pZ-hFlAHJUXH-XrMW5lR8J_TC8BMxDNhlqG9-H5Br9J0yw_eXEfYzNnPZhY/s1600/mums_small.jpg" /></a>Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-15052353902019169042013-11-01T14:41:00.000+02:002013-11-01T14:41:24.958+02:00Blogin kohtaloEdelleen on kovasti mietinnässä, mitä tälle blogille tapahtuu.<br />
Ajattelinkin kysäistä jos jollain teistä lukijoista olisi jotain toiveita sen suhteen, että jatkanko kirjoittelua ja jos jatkan, niin minkätyylistä blogia lukisitte mieluiten? <br />
<br />
Omassa mielessä on nyt viime päivinä kytenyt ajatus jonkinlaisesta sormiruokailu-blogista. Kiinteitä aloitetaan luultavasti maistelemaan parin viikon päästä ja voisi olla hauskaa pitää kirjaa edistymisestä ja kuvata tytön syömisen opettelua. Kai sitä siinä ohella tulisi kirjoitettua muustakin :)Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-63788226706661058102013-08-26T16:42:00.002+03:002013-08-26T16:44:18.625+03:00Hankinnat - menikö pahasti metsään?<a href="http://ainatoivottu.blogspot.fi/">Silmu</a> haastoi blogissaan pohtimaan huteja ja hittejä - olihan tää aihe nyt vielä pureskeltava!<br />
<br />
Meidän<span style="font-size: large;"><b> <span style="color: #990000;">hutiostokset</span></b></span>, eli joko käyttämättömiksi tai hyvin vähälle käytölle jääneet, oli seuraavanlaisia:<br />
<br />
<b>- Kehto</b><br />
Ihan pienenä tyttö nukkui siinä muutamia päikkäreitä, ja olihan se tuolla terassilla kiva makuupaikka, mutta kyllä se lähinnä on vaan pyörinyt jaloissa<br />
<br />
<b>- Tarrakapalo</b><br />
Olikin niin lämmin kesä ja meillä harvinaisen kuumaverinen lapsi, joten kapalot on jääneet käyttämättä. Pahimmilla helteillä tyttö nukkui pelkällä vaipalla, muuten riittää body ja sukat tai unipussi.<br />
<br />
<b>- Potkuhousut</b><br />
Tuntuivat hankalilta käyttää, joten kaapissa ovat pölyttyneet.<br />
<b><br />- Maidonkerääjät</b><br />
En oppinut oikein hyödyntämään näitä. Pahimpina suihkutissiaikoina pidin näitä imetysten välillä, kun muuten olisi saanut olla koko ajan vaihtamassa liivinsuojia, mutta kaappiin nämäkin ovat unohtuneet..<br />
<br />
<b>(- Pinnasänky)</b><br />
Perhepedissä nukutaan ainakin toistaiseksi, joten oishan tuon ostamisen voinut jättää johonkin tulevaisuuteen. Nyt se kerää lähinnä pyykkikasoja päällensä. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b><span style="color: #e69138;">Tarpeelliset</span></b></span><br />
<br />
<b>- Kokoontaittuva hoitopöytä</b><br />
Ahtaaseen pikkuvessaan ihan loistava ratkaisu! <br />
<br />
<b>-Imetysliivit</b><br />
Bravadon Body Silk Seamless-liivit ovat päällä 24/7, ihan ehdoton hankinta. <br />
<br />
<b>- Imetyspaidat/-mekot</b><br />
Kiva olla olemassa ihmisten ilmoilla pörrätessä. Kotioloissa pidän kyllä lähes poikkeuksetta ihan perusvaatteita ja nostan helmaa imettäessäni. <br />
<br />
<b>- Kestoliivinsuojat ja -kosteuspyyhkeet</b><br />
Näitä kuluu paljon, joten tuntuu hyvältä, ettei tule tuotettua jätettä järkyttävää tahtia vaan käytetyt voi nakata vaippapyykin sekaan :)<br />
<b><br />- Kantoliina / -reppu</b><br />Ensimmäiset 2kk liina oli ihan ykkönen koiria lenkkeilytettäessä ja kauppareissuilla. Nyt Tulan reppua kokeiltuani liina on jäämässä kakkoseksi, mutta eiköhän tuota kudottua versiota tule silti silloin tällöin käytettyä.<br />
<b><br />- Lelukaari</b><br />
Tämä antaa äidille mahdollisuuden nauttia aamupalan ja -kahvin rauhassa ;)<br />
<br />
<b>- Kestovaipat</b><br />
Käytössä alusta asti, nyt jo täyspäiväisesti. Ei sopivien vaippojen löydyttyä tunnu lainkaan hankalalta ja vaippapyykkiä pestään parin päivän välein. <br />
<br />
<b>- Kietaisubodyt</b><br />
Ihanaa, kun ei tarvitse kakkavahinkojen jälkeen alkaa pesemään tytön tukkaakin kaiken muun lisäksi vaan vaatteen sai kuorittua siististi pois päältä.<br />
<br />
<span style="color: #38761d;"><span style="background-color: white;"><span style="font-size: large;"><b>Ilman näitä ei pärjättäisi</b></span></span></span><br />
<br />
<b>- Stokke Newborn Set</b><br />
Sitteriä ei tähän koiratalouteen haluttu lattianrajaan keräämään karvaa, joten mukavalle keskustelukorkeudelle sijoitettu kaukalo on ollut todellinen hitti! Vauvakin viihtyy siinä ihan loistavasti ja tämä on myös takuuvarma piereskelypaikka jos kaasua on kertynyt mahaan. <br />
<br />
<b>- Tutti</b><br />
Aivan uskomattoman hurjan imemistarpeen vuoksi ajauduttiin kokeilemaan tuttia ja elämä helpottui niin paljon, ettei siitä hevillä luovuta! Eipä sitä paljoa tarvita, mutta yliväsymyksen iskiessä ihan ehdottoman tärkeä esine. Suihkuava tissi ei vaan tuo lohtua silloin, kun tarvitsisi imutella jatkuvasti jotain. <br />
<br />
<b>- Rintapumppu</b><br />
Päivittäin käytössä. Paljon maitoa pakkasessa ja vähemmän pingottavat rinnat <3Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-34000885054141428402013-07-01T14:49:00.000+03:002013-07-01T14:49:30.954+03:00vauvahattaraaVielä on pohdinnan alla, jatkanko blogin pitämistä. Jos nyt tämän postauksen verran kuitenkin :)<br />
<br />
<br />
<br />
Vauva-arkea on takana kuukausi ja tämä on aivan ihanaa!<br />
Odotin jotain aivan muuta.<br />
<br />
Meitä on "siunattu" harvinaisen helpolla vauvalla, joten ollaan voitu nauttia lähestulkoon joka hetkestä. Yöt nukutaan melkein poikkeuksetta hyvin, eikä meillä ihmeemmin kiukkuillakaan. Muutamana päivänä on nyt kuunneltu iltaitkuja, ilmeisesti kuumuudesta ja vatsassa pyörivistä pieruista johtuen. Kitinä onneksi loppuu nopeasti, kun vauvalta ottaa vaatteet pois ja hyppyyttää sitä sylissä jumppapallon päällä. <br />
<br />
Imetys sujuu yhä hienosti. Maitoa tulee selvästikin todella hyvin ja tyttö kasvaa hirveätä vauhtia. Plakkarissa on jo viitisen kiloa (3vk neuvolassa 4725g) ja pituutta tuo on tuntunut venähtävän ihan muutamassa päivässä valtavasti, koska 56-kokoiset vaatteet piti viikonloppuna pakata pois. Nyyh! <br />
<br />
Hymyjä tulee vaippaa vaihtaessa ja kesken imetyksen. Ja kieli pyörii suussa jo siihen malliin, että varmaan ihan näinä päivinä alkaa tuolta suusta kuulumaan enemmän sellaisia ihan oikeita äänteitä, eikä vain ähinää ja puhinaa. ÄY ja ÖÄÄ on olleet jo välillä käytössä ja eilen illalla tyttö myös "vinkui" kummallisesti ja sai vanhempansa virnuilemaan vieressä ihastuneena.<br />
<br />
Peikkotukka osoittaa vaalenemisen merkkejä, posket kasvaa kasvamistaan ja kohta tytöllä taitaa olla jo komea "kolmoisleuka". Ihan uskomatonta, että kainaloissakin voi olla makkarat ja käsissä niin paljon pyöreyttä, että kyynerpäihinkin muodostuu valtavat kuopat :D<br />
<br /><br />
<center>
Meidän ihana matami <3</center>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-NeyjbPOY3I7JOgwvxeMYOcUB-3jnvuM50gi9-kmPJPwPws5yfa1IiI5cSYm3YMxxy4v8XQIr1j9AFmJJHSQtHiphO9IvSVyBt13_G8W8zBWcvIUDCQIo-V-PYvErJAwtqoHZQLd955Y/s566/haukotus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-NeyjbPOY3I7JOgwvxeMYOcUB-3jnvuM50gi9-kmPJPwPws5yfa1IiI5cSYm3YMxxy4v8XQIr1j9AFmJJHSQtHiphO9IvSVyBt13_G8W8zBWcvIUDCQIo-V-PYvErJAwtqoHZQLd955Y/s320/haukotus.jpg" width="226" /></a></div>
<br />Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-86785600730384882242013-06-04T14:51:00.000+03:002013-06-04T14:51:22.974+03:00Tuuheatukkainen tyttöMeille syntyi melkein kaksi vuorokautta kestäneiden supistusten jälkeen vihdoin suunnattoman kaunis tuuheatukkainen tytär 31.5. klo 01:23.<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-6gvAyG_RLY8mCKsak5TomZE5u4sVd4p2SeDFV3I1umoycy_Re09jfo6uCcOwEBg5JNdb1yBifJtNz1dATulgx-ZdGN3yIA33DPBUgUtXk4yI63Mjcb7aoBk2Ssdhjqep-n_pUmLSgic/s1600/3vrk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-6gvAyG_RLY8mCKsak5TomZE5u4sVd4p2SeDFV3I1umoycy_Re09jfo6uCcOwEBg5JNdb1yBifJtNz1dATulgx-ZdGN3yIA33DPBUgUtXk4yI63Mjcb7aoBk2Ssdhjqep-n_pUmLSgic/s320/3vrk.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Vaikka synnytys oli pitkä ja kivulias, ei siitä jäänyt oikeastaan mitään hampaankoloon. Olen älyttömän tyytyväinen synnytystä hoitaneisiin kätilöihin ja heidän huomioihinsa ja neuvoihinsa synnytyksen edetessä. <br /><br />Sain jopa lillua ammeessa, jota olin toivonutkin. Päädyin myös lopulta saamaan epiduraalin, vaikken sitä alunperin olisi kovin mieluusti halunnut. Mutta siinä tilanteessa se oli ainoa järkevä ratkaisu. Synnytys ei olisi luultavasti ilman puudutetta edennyt mihinkään ja kivut olisivat vaan pahentuneet entisestään. Ja koska en ollut nukkunut juuri ollenkaan edeltävinä päivinä, alkoi keho ja mieli olla jo hyvin väsyneitä. <br />
<br />
Selvisin täysin ilman repeämiä, ei tullut pienintäkään nirhaumaa. Se tuntuu jotenkin aivan uskomattomalta, kun tyttö oli kuitenkin odotettua isompikokoinen. Painoa oli siis 3815g, kun edellisellä viikolla kätilö oli arvellut kooksi 3400g. Koko synnytyksen ajan oli myös uhka päällä, että tyttö syntyisi väärässä tarjonnassa, mutta kuin ihmeen kaupalla oli kääntynyt takaraivotarjontaan juuri ennen ponnistusvaihetta. <br /><br /><br />Kaikki on sujunut aivan mielettömän hyvin. Imetys lähti rullaamaan heti, tytön imuote on aivan täydellinen ja mulla maitoa tulee jopa yli omien tarpeiden. Suunnittelenkin jo kovasti, että ottaisin rintapumpun käyttöön, jotta saataisi jonkinlainen maitovarasto pakkaseen. <br /><br />Kotiuduttiin sairaalasta sunnuntaina ja tässä sitä nyt opetellaan perhe-elämää. Koirat ottivat tulokkaan yllättävän hyvin vastaan. Toinen ei juuri välitä ja toinen taas osoittaa yllättävää hoivaviettiä -- käy jatkuvasti tarkastamassa, missä vauva on ja pomppaa tikkana pystyyn jokaisesta inahduksesta. <br /><br />Kestovaippailukin aloitettiin heti kotiin päästyämme ja se on sujunut ihan kohtuullisen hyvin. Parhaimmaksi käytössä on todettu harsot ja villavaippahousut. Niiden kanssa ei mene vaatteet vaihtoon, toisin kuin noiden minikokoisten taskuvaippojen kanssa. Mutta kyllä noita harsoja vaan kuluu aivan järkyttävästi. Eilisen saldo oli 14 kakkavaippaa. Pissat tyttö on kunnostautunut tekemään pääasiassa hoitotasolle :D<br /><br />
<br />
On kyllä hämmentynyt olo. Mutta jotenkin tämä silti tuntuu niin luonnolliselta. Tyttö on äärettömän rauhallisen oloinen luonne, eikä oikeastaan kitise ollenkaan. Päivät meneekin aika pitkälti toisen unta tuijotellessa ja imettäessä. Tuntuu niin uskomattomalta, että meille on suotu jotain noin kaunista ja hyvää.<br />
<br />
<br />
Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com23tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-16815169151892575102013-05-29T07:03:00.002+03:002013-05-29T07:03:19.635+03:00TäsmällistäAamuni alkoi tänään neljältä.<br />WC-visiitin jälkeen havahduin siihen, että alaselkää särki. Ajattelin nukkuneeni vain huonossa asennossa ja yritin saada vielä unen päästä kiinni. Yhtäkkiä havahduin siihen, että selkäsäryt ovat melkoisen aaltoilevia ja sitten välähti - muahan supistaa!<br /><br />Tunnin verran ihmettelin tilannetta, haluten varmistua siitä, ettei supistukset ole vain mun mielikuvituksen tuotetta. Viideltä hain kännykän viereen ja aloin kellottamaan. Ja kyllä niitä vaan ropisi 6-15min välein. Osa kipeämpiä, osa miedompia.<br />
<br />
Missään nimessä eivät siis ole säännöllisiä, saati niin kipeitä että kaipaisin edes särkylääkettä vielä. Kestoltaan ovat olleet 1-1,5min luokkaa.<br /><br /><br />Tämähän menee jännäksi.<br />
Ties vaikka tämä vauva olisi yhtä täsmällinen kuin äitinsä ja syntyisi laskettuna päivänä :)<br /><br />Tai sitten kärvistellään vielä päivä tolkulla.<br />
Mutta ainakin jotain tapahtuu, kun ennen tätä ei ole ollut mitään enteitä synnytyksestä!Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-52740813072356466352013-05-16T08:54:00.000+03:002013-05-16T08:54:29.269+03:00Raskausdementiaa ja muita vaivoja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Täysiaikaisia ollaan oltu nyt viikon verran, ja päivien kuluessa vaivatkin lisääntyy. Olen siis lämpimien kelien jälkeen saanut riesakseni jalkojen turvotuksen, joka hankaloittaa elämää ihan valtavasti. Turvotuksen takia yhdetkään kengät ei enää mahtuneet jalkaan, joten onneksi löysin kirpparilta "todella hemaisevat" punaiset tarrasandaalit. Turvotusta on ilmeisesti myös jalkapohjissa, koska seisoskelu alkaa sattua niihin jo ihan muutamassa minuutissa. Toki tällä melkein 20kg painonnousulla on vaikutusta myös. Ei nämä kintut ole tottuneet kantamaan näin painavaa lastia mukanaan. <br />
<br />
Uuden viikon kunniaksi eilen piti olla neuvola. En tajua miten luotin jo normaalistikin huonoon muistiini, enkä varmistanut päivällä neuvolakortista vastaanottoaikaa. Onneksi tuli vilkaistua sentään ennen kuin hyppäsin auton rattiin, koska olin ihan iloisesti painelemassa sinne tunnin myöhässä. Ei auttanut kuin soittaa, etten millään ehtisi paikalle, joten aikaa siirrettiin viikolla eteenpäin sikälimikäli ei olla synnärillä. <br />
<br />
Kuinka outoa onkaan ajatella, että synnytys voi todella käynnistyä ihan minä hetkenä hyvänsä. Oma olo on vielä rauhallinen, mutta läheiset tuntuvat jo olevan tulisilla hiilillä. Olisi vielä niin paljon tekemistä ennen vauvan tuloa, että saisi kyllä ihan suosiolla pysytellä mahassa sinne laskettuun aikaan asti.<br />
<br />
Toisaalta sitä olisi jo niin valmis näkemään, että millainen tyyppi tuolta mahasta on tulossa. Ja toisaalta tuntuu, etten ole vielä ollenkaan valmis. En vielä osaa pitää itseäni äitinä, enkä näe itseäni siinä roolissa. Mutta kai se siitä ajan kanssa, onhan jo tämä raskauskin vaatinut sulattelua. Miehestä varmasti kuoriutuu aivan ihastuttava isä, niin täpinöissään se on tästä tulokkaasta. <br /><br />Saas nähdä tuleeko seuraava päivitys vasta syntymän jälkeen. Jos näin laiskasti tulee kirjoiteltua, niin luultavasti :D<br /><br /><br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkZK2EkpdtxOIibj4dzXgD1tKIY0xfrVkBxAsaU9e28VlbRsQ0Ok1WKQCZR0Rm97ldoYDT5B18XPl80ID7M5WixQHEVglpP3H4gWEdQjpztYon0KqQkjaCX8DOsJYleEQhq5bi7tbAO4Q/s1600/380.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkZK2EkpdtxOIibj4dzXgD1tKIY0xfrVkBxAsaU9e28VlbRsQ0Ok1WKQCZR0Rm97ldoYDT5B18XPl80ID7M5WixQHEVglpP3H4gWEdQjpztYon0KqQkjaCX8DOsJYleEQhq5bi7tbAO4Q/s320/380.jpg" width="238" /><br /><br /></a></div>
<br />Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-66521175802370763492013-04-15T09:14:00.003+03:002013-04-15T09:14:49.422+03:00Viikko vielä, jaksaa jaksaa!<br />
Mies huomautti viikonloppuna, etten ole pitkään aikaan päivittänyt blogia. Ja onhan sitä tosiaan kuukausi jo vierähtänyt.<br />
<br />
Aika vaan kuluu niin hirveän nopeasti, ja jotenkin tuntuu ettei mulla loppujenlopuksi ole hirveästi kerrottavaa. Mun mielialat ei juuri heittele, joten ei ole marmatettavaa. Ja kun kremppojakaan ei ole ihan viime viikkoja lukuunottamatta ollut, niin ei voi valittaa vaivoistaankaan. Jotenkin lapsettomuusvuosien jälkeen on myös vaikeaa alkaa kirjoittamaan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaikka sellaiselta elämä tällä hetkellä tuntuukin. <br />
<br />
Pari viikkoa sitten käytiin luultavasti tämän raskauden viimeisessä
ultrassa. Vauva oli lääkärin lausunnon mukaan "bioprofiililtaan
moitteeton", mitä sitten tarkoittaakaan. Kaikki oli ilmeisesti oikein
hyvin. En kasvata vatsassani mitään jättiläistä, mutten turhan
pientäkään vauvaa. Ultran mittojen mukaan painoarvioksi saatiin 1882g,
joka mahtui hienosti lääkärin käsikopelolla tekemän arvion sisään
(1.7-1.9kg). Nyt alkaa varmaankin olemaan se pari kiloa jo plakkarissa.
Ihan huimaa ajatella, että vauva on jo niin iso! Lantion tilavuudesta lääkäri ei ollut lainkaan huolissaan. Hyvin kuulemma pitäisi alle 4,5kg vauva mahtua, jos ei satu kääntymään synnytyksen edetessä virhetarjontaan. <br /><br />Saatiin vielä kuvakin mukaan ko. reissulta, ja ei tuota ole voinut kuin ihastella harva se päivä :)<br />
<br />
<center>
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzEJqd0Tsn-CcudExRgJgKeRvTc-F-Wf2NbA8pgbzVjMRkNRr3BdIRubWWzQV9C2n4ODBjZER1A8jogNDz6wrbh5gWDI6tIk60k9pb72FH1We-XKpsrt5Fryhg33KS_a_XOLGDIaEuKDw/s1600/bebe316.jpg" /><br />
</center>
<br />
Ensi maanantaina alkaa äitiysloma, joten viimeistä työviikkoa viedään. Hirveästi on mielessä juttuja, joita aion tehdä kotiin jäädessäni, mutta katsotaan nyt mihin kaikkeen taivun. Vatsa alkaa olla jo aika pahasti tiellä ja liitoskivutkin ovat saapuneet hankaloittamaan elämää. Kävely on melkoista tepsutusta, juoksemista en uskalla ajatellakaan. Kenkien ja sukkien pukeminen on jo melkoinen urheilusuoritus, kaikki vaatteet puristaa -- pelkkä sohvalta nouseminen on välillä työn ja tuskan takana. Fiilis on kyllä lähinnä huvittunut ja tykkään edelleen olla raskaana. On vaan hassua huomata, kuinka raihnaiseksi sitä on yhtäkkiä muuttunut ja kuinka jotkut ihan arkiset jutut tuntuu välillä aivan älyttömän raskailta. <br />
<br />Vauva on alkanut taas potkimaan sen jokusen viikon kestäneen punkemiskauden jälkeen. Ja nyt sitä voimaa vasta löytyykin! Pari kertaa päivässä tulee ihan säikähdettyä ja kiljahdettua ääneen, kun monoa tulee yllättäen. Erityisen häijyltä tuntuu, kun jalkaa tungetaan tuosta kylkikaarten yli. Siihen liikkeeseen tämä epeli on tuntunut erikoistuneen etenkin autoillessa. <br />
<br />
Päivä päivältä alkaa jännittämään enemmän, että kumpaa sukupuolta tämä tulokas mahtaa edustaa. Ei kaduta kyllä ollenkaan, ettei sitä lähdetty selvittämään rakenneultran yhteydessä. Tämä pieni kutkutus tuo kivan oman lisän siihen synnytyksen odotteluun. Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-25914513073083001562013-03-14T13:55:00.001+02:002013-03-14T13:55:50.615+02:00Hupsista!Painonmuutos 1100g/vk. Ohops... <br />
Ekaa kertaa tuli pieni huomautus kätilöltä, kun ihan tuota tahtia ei kyllä tarvitsisi nousta. Kaikki muu oli kuitenkin neuvolassa kunnossa; pissa puhdas, verenpaine ok, sf-mitta keskikäyrällä, lapsivettä normaalisti eikä turvotusta, joten ei auta kuin toivoa, että tää olisi nyt joku hetkellinen aineenvaihdunnan hidastumisesta johtuva juttu tms. <br /><br />Emmittiin tuossa miehen kanssa, että ei taideta lähteä kunnallisen puolen järkkäämään perhevalmennukseen. Joku synnytysvalmennus olisi kuitenkin kiva käydä, joten kyselin tuolta meidän kätilöltä mahdollisuutta sellaiseen privaattikäyntiin, jolloin käytäisi kimpassa synnytystä ja siihen liittyviä juttuja läpi. Varattiinkin siis 1,5h aika kuukauden päähän, jolloin pitää raahata mieskin mukaan. Sitä ennen olisi hyvä käydä tutustumiskäynnillä Jorvissa, joten täytynee soitella sinnekin melko pian. <br /><br />Hui, kun alkaa jo vähän jännittää. Synnytys ei kyllä kovin ahkerasti ole ollut mielessä. Suhtautuminen on ollut tähän mennessä lähinnä luokkaa: <i>"On ne muutkin selvinneet."</i> Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa ajatuksissa pyöriä kaikenmaailman kauhuskenaarioita. Mitäs jos vauva päättääkin jämähtää perätilaan? Mitä jos lääkäri toteaa lantion liian ahtaaksi alatiesynnytystä ajatellen? Mitä jos menetän täysin itseni hallinnan kovissa kivuissa? Ehditäänkö ajoissa sairaalaan? Mitä jos repeän pahasti?<br />
<br />
Yritän vakuutella itselleni, että kaikki järjestyy kyllä tavalla tai toisella. Jotain vastauksia saanen ensi kuun alussa suunnatessamme ylimääräiseen ultraan. Samalla lääkäri tsekkailee vähän mun lantion tilavuutta ja tekee vauvasta painoarvion. Tarjontaakin ilmeisesti tarkastellaan ja kohdunkaulan kypsymistä. <br /><br /><br />Kova on kyllä liikkumaan tämä tyyppi. Ja tuntuu viihtyvän harvinaisen kummallisissa asennoissa. Lempipaikka on ilmeisesti vatsan pohjalla poikittain, ja nyt taas tuntuu olevan jossain ihme sykkyrässä heti navan takana. Ajoittain on hitusen tukala olo, kun on niin kova myllerrys päällä. Potkuja ei enää tunnu kovin usein, vaan enemmän alkaa liikkuminen olemaan erilaisia tuuppaisuja ja venyttelyjä. Kai se tila alkaa käymään jo vähän ahtaaksi? <br /><br />Enää viisi viikkoa töitä jäljellä! <br /><br />Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-39689134681467984912013-02-25T13:09:00.000+02:002013-02-25T13:09:46.889+02:00Loppuukohan aika kesken?Tässä alkaa kyllä jo vähän hirvittämään, kun viikot hurahtaa ohitse ihan järkyttävää vauhtia. Tuntuu, ettei mitään saa kotona aikaiseksi ja sielläkin olisi vielä paljon puuhaa ennen vauvan syntymää.<br />
<br />
Mä toivon, että mun äiti voisi tulla mun kaveriksi maalaushommiin kun mun äitiysloma alkaa. Haluaisin saada olohuoneen maalattua loppuun, mutten mä taida uskaltaa itse kekkuloida katonrajassa. Makkarin kohtalo on vielä vähän auki. Uutta väriä sekin kaipaisi ja uudet verhot. Eteinen pitäisi saada järjesteltyä uudelleen, jotta saadaan vaunut kulkemaan siitä näppärästi ja niille tarvitsisi myös sellaisen säilytyspaikan etteivät olisi jatkuvasti tiellä. Toisinsanoen eteisen peilikaappihirvitys pitäisi purkaa ja kehittää tilalle jotain muuta. <br />
<br />
<br />
Hankinnat on onneksi kohtuu hyvällä mallilla.<br />
<br />
<b>Tähän mennessä kasassa:</b><br />
<br />
- yhdistelmävaunut<br />
- kohtuamme (Shantala Babybath)<br />
- trikoinen kantoliina<br />
- rintapumppu (Avent Isis) + pari pulloa<br />
- 4 maidonkerääjää<br />
- tarrakapalo (Swaddle Me)<br />
- imetysliivit (Bravado Body Silk Seamless)<br />
- muutamia pieniä kestovaippoja eri merkeiltä<br />
- kosteussulku sänkyyn<br />
- makuupussi (Pikku-Aappa)<br />
- valtava määrä vaatteita<br />
<br />
<b><br /></b>
<b>Vielä hankittavia:</b><br />
<br />
- turvakaukalo (Cybex Aton II ?) + isofix-telakka <br />
- kokoontaittuva hoitopöytä<br />
- kehto (Stokke Daybed)<br />
- harsoliinoja<br />
- pari lasista tuttipulloa (Lifefactory)<br />
- kestoliivinsuojia<br />
- hoitolaukku<br />
- lakanoita kehtoon ja pinnasänkyyn<br />
- Lansinoh-voidetta<br />
- pari tetraa korviketta<br />
- paketti pieniä kertisvaippoja <br />
(- pinnasänky)<br />
(- sitteri)Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-59717396985760489742013-02-14T08:20:00.000+02:002013-02-14T08:21:01.988+02:00Kuinka pelottavaa..... kun sitä vihdoin alkaa tajuamaan, että perheenlisäystä on todella tulossa. <br />
<br />
Olen tähän asti tehnyt hankintoja vähän kuin "autopilotilla", eikä se ole aikaisemmin oikein iskenyt. Mutta viime sunnuntai oli iso harppaus, ilmeisesti myös miehelle. Alkuvuoden yllättävien menoerien vuoksi päädyimme kuitenkin katselemaan vaunuja käytettynä ja mieleiset löytyivätkin kohtuu läheltä meitä. Sunnuntai oli suuri päivä, kun kävimme hakemassa kärryt kotiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKXd2xLwIcPnXj5gZ8djfkDUOcOx_YfQ0ofgbl0c4vgxZwhScSb6lnYRnvqes_7Pa9IIzOWSYiiWPldwsNvMd4sV2S-obGzcLoAlyEkoWVePfpUDXFNcbaAsQfZvvXGpi0sE6QmQPUYHw/s1600/vision.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKXd2xLwIcPnXj5gZ8djfkDUOcOx_YfQ0ofgbl0c4vgxZwhScSb6lnYRnvqes_7Pa9IIzOWSYiiWPldwsNvMd4sV2S-obGzcLoAlyEkoWVePfpUDXFNcbaAsQfZvvXGpi0sE6QmQPUYHw/s1600/vision.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Olohuoneessamme odottaa nyt käyttäjäänsä ylläolevan malliset, suklaanruskeat Gesslein Visionit vuosimallia 2011. Hieman kauhunsekaisin ja huvittunein fiiliksin ollaan niitä ihmetelty ja työnnelty. Mukaan tuli ratasosan lisäksi siis pehmeä kantokoppa, jalkapeitto ja sadesuoja. Kaupanpäällisiksi myyjä antoi myös Baby Björnin limenvihreän rintarepun. Tästä ei ilmeisesti ole iloa kuin ihan ensikuukausina, joten jos vauva kantovermeessä tuntuu viihtyvän, täytynee sijoittaa monipuolisempaan ja parempaan kantoreppuun (Manduca, Stokke Baby Carrier tms). <br />
<br />
<br />
<br />
Eilen siirryttiin taas uudelle viikolle. Sen kunniaksi vauva päätti illalla sängyssä venytellä vatsassa poikittain. Pääsin tunnustelemaan päätä ja pyllyä, ehkä jalkaakin. Kovasti se kasvaa, kun parin viikon sisään painoa pitäisi olla kertynyt jo suunnilleen kilon verran. Juurihan se oli vasta muutaman millin pituinen solumöhkäle!<br />
<br />
Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että olen edelleen raskaana. Nyt aletaan olla jo niin turvallisilla viikoilla, että vauvalla alkaa olla hyvät mahdollisuudet selvitä, vaikka synnytys käynnistyisikin etuajassa. Tässä vaiheessa kuitenkin tuntuu, että tämä raskausaika on kulunut ihan liian nopeasti. Kun tätä on odottanut niin monta vuotta, niin melkein toivoisi, että saisi olla raskaana hieman pidemmän aikaa. Mieli voi kyllä muuttua, kun vatsa vielä tästä kasvaa ja jotain vaivojakin ehkä ilmaantuu. Toistaiseksi olen selvinnyt hyvin vähällä. Vasta ihan äskettäin on alkanut ylävatsaa kiristelemään, kun kohtu ilmeisesti raivaa tilaa ja nahka venyy ja paukkuu. Toki kohtu on jo sen verta iso, että se hankaloittaa kumartelua ja tekee mm. portaiden kapuamisesta melko raskasta. Autoilu sentään sujuu vielä ihan kivasti, mutta autosta pois pääseminen on jo aika hankalaa.Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-84786808757387678942013-01-31T13:12:00.002+02:002013-01-31T13:12:19.190+02:00Hyvin huriseeEilen alkoi 24. raskausviikko ja sikiön pitäisi ilmeisesti pikkuhiljaa kuulla jotain ääniä kohtuun asti. Hieman himottelisi Bola-korun ostaminen, mutta ehkä kuitenkin jätän sen väliin..<br />
<br />
Neuvolassakin tuli piipahdettua, ja kaikki vaikutti hyvältä. Painosta sain kehuja, verenpaineet olivat pysyneet aisoissa, pissa oli puhdas ja hemoglobiinikaan ei ollut juuri laskenut lähtötasosta. Vauvan sykkeet pyörivät välillä 130-145 ja liikkeitä tosiaan tuntuu koko ajan enemmän. <br />
<br />Nyt olen alkanut tuntemaan liikkeitä myös tuolla pyrstön suunnalla. Se on ihan suoraan sanottuna todella hämäävää, ei nyt ehkä epämukavaa, mutta outoa kuitenkin. Vatsanahkaan kohdistuvat osumat ovat vielä toistaiseksi ihan kivoja seurata, mutta se pään/pyllyn punkeminen tuntuukin jo ikävämmältä ja melkein sattuukin välillä. <br /><br /><br />Olen kunnostautunut vaatehankinnoissa rakenneultran jälkeen ihan toden teolla ja nyt alkaa olemaan pikkuvaatteet kasassa, jotain saattaa ehkä olla jo vähän turhankin paljon, kun ostamissani paketeissa on tullut osassa valtavasti sellaista ihan perusvaatetta kylkiäisenä. Mutta parempi se lienee, että on pari ylimääräistä bodya, kuin että kaikki vaatteet olisivatkin yhtäkkiä puklailuiden takia pesussa. Ja kyllä mulla on mun mielestä näiden kaikkien odotettujen vuosien jälkeen lupa vähän hurahtaa ;)<br /><br /><br />Toinenkin mun mummoista sai eilen vihdoin tietää raskaudesta. Oli ihana kuunnella, kuinka se selvästi ilahtui ihan älyttömästi. Puhelu loppui lauseeseen: <em>"Kyllä minä nyt niin innostuin tästä vauvasta, että taidanpa lähteä lumitöihin! Ai että!"<br /></em>Naurattaa vieläkin, kuinka pirteäksi uutinen teki jo hieman vanhuudenhöperön mummon.<em><br /></em>Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-42918410188384382592013-01-14T09:36:00.000+02:002013-01-14T09:36:10.345+02:00VaunuhuumaaLupasin kirjoittaa tarkemmin vaunuista, ja nyt onkin kerrottavaa, kun käytiin lastentarvikeliikkeessä potkimassa renkaita ja pyörittelemässä vaihtoehtoja. Tuo oli ensimmäinen kerta, jolloin olen jalallani astunut noin hurjaan paikkaan. Olo oli hykerryttävä. Minä pääsin katselemaan pinnasänkyjä, kehtoja, vaunuja, turvaistuimia jne. Vihdoin se vuoronumero osui meidänkin kohdalle! <br />
<br />
Meillähän oli siis tähtäimessä Gesslein Visionit, kolmipyöräiset oikein veikeän näköiset vaunut. Ne oli valitettavasti liikkeestä loppu, mutta kokeiltiin muitakin kolmipyöräisiä vaihtoehtoja. Eivät vakuuttaneet. Bumbleride Indiet olisivat muuten olleet ihanat, mutta niissä lasta ei saa istumaan naama työntäjään päin, joten ne oli diskattu jo etukäteen. Täytyi niitä silti väännellä ja käännellä. Jos etsittäisi taaperokärryjä, olisi nuo olleet kyllä meidän valinta aivan mielettömän makealla vihreällä verhoilulla.<br />
<br />
Mut yllätti myös, kuinka jämäkältä kolmipyöräiset tuntuivat. Oli hieman mietityttänyt, että kippaako ne herkästi. Suurinta osaa en saanut minun hurjilla lihaksillani kippaamaan vaikka kuinka yritin. Saati jos vaunuissa olisi vielä ollut muutama kilo lisäpainoa lapsen ollessa kyydissä. Uskon siis, että varmasti ovat turvalliset.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOMDJWaji_iNMndiNMceHcFFaiTuRJlME5WbPL78hC2TiOWAF2pUBJR_7Rm9dxbAEnbxsmbkgYP07jDC5Gppr75ui_MSnK4fs6kmNF3IsE3RIy_uDQ7zE4J-Kyj79vXBMYJXjp3Gl-se4/s1600/ratas2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Mutta koska tottakai se ylihuolehtivaisuus pikkuhiljaa yrittää nousta pintaan, päätettiin myyjän kehoituksesta vilkaista myös nelipyöräisiä malleja. Niitä suositeltiin erityisesti sen takia, koska meillä vaunulenkeillä mukana tulee kulkemaan kaksi koiraa. Nelipyöräiset ovat kuitenkin hieman jykevämmät ja helpommat hallita yllättävissä tilanteissa. <br />
<br />
Onneksi kokeiltiin, koska ihastuttiin aivan totaalisesti <b>Gesslein Future</b>ihin, keinonahkaisella verhoilulla. <br />
<br />
Kärryt on siis nämä ylemmät, ja alapuolella on ilmeisesti se kuosi, joka tulee ratasosaan, mutta runko on tuossa eri (oisko Gesslein F6?). Kuomussa oli myös kapea oranssi raita tuossa lipassa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWmcFiDhgb-RZTs1cRheIoiAizYmb_bskfa3jHIq-iTB7VbPCglNXrkSNs7Tlynma8-xv9YpXvNC_P20Brl-1D3kI8p1V66pcxuMWXr8WEFFwVSkn5iAtyiKvHSqGjgL4tAJsWf1zEcKM/s1600/ratas1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWmcFiDhgb-RZTs1cRheIoiAizYmb_bskfa3jHIq-iTB7VbPCglNXrkSNs7Tlynma8-xv9YpXvNC_P20Brl-1D3kI8p1V66pcxuMWXr8WEFFwVSkn5iAtyiKvHSqGjgL4tAJsWf1zEcKM/s1600/ratas1.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOMDJWaji_iNMndiNMceHcFFaiTuRJlME5WbPL78hC2TiOWAF2pUBJR_7Rm9dxbAEnbxsmbkgYP07jDC5Gppr75ui_MSnK4fs6kmNF3IsE3RIy_uDQ7zE4J-Kyj79vXBMYJXjp3Gl-se4/s1600/ratas2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOMDJWaji_iNMndiNMceHcFFaiTuRJlME5WbPL78hC2TiOWAF2pUBJR_7Rm9dxbAEnbxsmbkgYP07jDC5Gppr75ui_MSnK4fs6kmNF3IsE3RIy_uDQ7zE4J-Kyj79vXBMYJXjp3Gl-se4/s1600/ratas2.jpg" /><br /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvNHXef7OPotsKrvcSWVnhsagEykyz46wo8lu5FX6QZmLDeA4qmsapPrhfS_yh2zDR3g7_cex3Maj3mYKFIlNSapvp1x8IXJ7P9kR7pSn9UEcRNGT65-ZqrjmpI6-dyeGIm7dYKqNj9Y0/s1600/kantokassi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvNHXef7OPotsKrvcSWVnhsagEykyz46wo8lu5FX6QZmLDeA4qmsapPrhfS_yh2zDR3g7_cex3Maj3mYKFIlNSapvp1x8IXJ7P9kR7pSn9UEcRNGT65-ZqrjmpI6-dyeGIm7dYKqNj9Y0/s1600/kantokassi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvNHXef7OPotsKrvcSWVnhsagEykyz46wo8lu5FX6QZmLDeA4qmsapPrhfS_yh2zDR3g7_cex3Maj3mYKFIlNSapvp1x8IXJ7P9kR7pSn9UEcRNGT65-ZqrjmpI6-dyeGIm7dYKqNj9Y0/s1600/kantokassi.jpg" /></a></div>
Kantokassin ja kovan kopan välillä hieman pähkäiltiin ja taidetaan
päätyä tähän pehmeämpään versioon. Se menee hieman pidempään, koska on
kuulemma tilavampi. Ja onhan tuota kätevämpi kantaakin. Kantokassi myös muuntuu lämpöpussiksi tai istuinpehmusteeksi tarvittaessa.<br />
<br />
Materiaalina siis valkoinen keinonahka, joka on kuulemma tosi helppo pitää puhtaana. Muuten en ikimaailmassa harkitsisi valkoisia vaunuja, mutta tuollaiselta pinnalta tosiaan kura lähtee varmasti pyyhkimällä. Kuulemma oikein positiivista kommenttia on tuosta keinonahasta tullut, mutta kyllähän se varmasti ottaa osumaa jos siihen jotain terävää osuu.<br /><br />Nämä vaunut veivät miehenkin mukanaan, eikä karsea hintakaan enää tuntunut pahalta, koska vaunuissa on kaikki ne ominaisuudet mitä vaan voidaan kaivata. <br />
<br />
Ensinnäkin runko on törkeän hyvä. Edessä on kääntyvät eturenkaat, jotka saa lumisemmilla keleillä vaihdettua tavallisiksi isoiksi renkaiksi ja molemmat kuuluvat siis pakettiin. Ilmakumirenkaat valittiin, koska meillä päin hiekkateitä riittää ja ovat sellaisella alustalla paremmat. Joustoa saa säädettyä, ja rattaat menevät tosi kätevästi pakettiin parilla jalan painalluksella. Työntöaisassa on sekä pituus, että korkeussäädöt, ja istuinosan jalkatuen pituutta voi myös säätää lapsen kasvun mukaan. <br /><br />Pidettiin myös tärkeänä, että turvakaukalon saisi kiinni runkoon. Tähän malliin sopii haluamamme Cybex Aton 2-kaukalo, jota varten täytyy vain ostaa adapterit. Adapterit voi pitää koko ajan rungossa kiinni, eikä niitä tarvitse irroitella saadakseen ratasosaa takaisin. Tuo ratasosa on käännettävissä tosi näppärästi, koska siinä on helppo pikalukitus. Lapsen saa siis istumaan sekä naama menosuuntaan, että työntäjään päin.<br /><br />Mä en malttaisi odottaa, että saadaan nämä kotiin! Vielä ei vaan ole tarpeeksi valuuttaa tilillä, mutta tuossa helmi-maaliskuussa nämä on käytävä tilaamassa, koska toimitusaika vaunuille on n. 5vk ja ilmakumirenkaissa on ollut toimitusvaikeuksia, joten niissä voi mennä jopa 8vk. Nämä Suomen malliston Gessleinit tehdään aina tilauksesta (ellei joku kaupassa esillä oleva malli kelpaa sellaisenaan), joten kaikki osat voi valita mieleisikseen. Rungon saa valkoisena, hopeanvärisenä tai mustana, ja noita erilaisia kangasvaihtoehtoja on aivan mielettömästi. Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-25949683954504885042013-01-09T09:35:00.002+02:002013-01-09T09:35:52.959+02:00Puoliväli<b>rv20+0</b>, puolet takana ja toinen samanmoinen (tai ehkä hieman pidempi) rupeama edessä!<br /><br />Uskomatonta, että raskaus on jo näin pitkällä. Vatsan kasvussa ei lähiviikkojen kuvista juuri eroa huomaa, mutta ilmeisesti lomamme aikana se otti melkoisen kasvupyrähdyksen kuitenkin, kun useampi on pysähtynyt siitä huomauttamaan. <br /><br />Eilinen rakenneultra ehkä hieman konkretisoi sitä, että meistä on tulossa perhe. Epeli näytti jo ihan vauvalta, ja saatiin todella kauniita 3D-kuvia kasvoista. Hirmuinen nyrkkeilijä se tuntuu olevan edelleen, mutta oli sentään ultrassa kohtuullisen yhteistyöhaluinen ja mitat saatiin otettua hyvin ja rakenteet katsottua myös. <br />
<br />
Kaikki oli kunnossa! Mitat vastasivat viikkoja, elimet ja luusto normaalit, ei havaittu napatyrää, huuli- tai selkärankahalkiota, ja ilmeisesti aika iso osa sydänvioistakin saatiin poissuljettua. Lääkäri oli ihan innoissaan, kuinka hienosti sai sydämen näkymään. Todella harvoin kuulemma saa niin hyvää kuvakulmaa ja sitä se sitten esittelikin pidemmän aikaa ja kuuntelutti sykkeitä ja kertoi virtauksista yms. <br /><br />Istukka oli yllätyksekseni siirtynyt nt-ultran jälkeen takaseinämästä aivan eteen. Olin kyllä epäillyt, että se olisi vallannut oikeaa puolta, koska sieltä on vaikea saada sykkeet kuulumaan, ja liikkeitäkään en ole siellä tuntenut kertaakaan. Mutta keskellä ja edessä se oli. Aika jännä, sillä juurikin ihan keskellä vatsaa tunnen potkut voimakkaimmin ja siitä ne ensimmäisetkin liikehdinnät bongasin. Saa siis muksinnoissa todella olla jo voimaa! En kyllä edelleenkään tunne liikkeitä kuin istuessani tai selällään maaten, joten tuo istukan sijainti oli sinänsä huojentava tieto. Koen olevani onnekas, että tunnen edes jotain, kun osa ensikertalaisista ei tunne vielä yhtään mitään näillä samoilla viikoilla. <br />
<br />
Sukupuolta ei haluttu selvittää, mutta jos se olisi ultrassa vilahtanut, niin ei se maailmanloppu olisi ollut. Vauva oli onneksi koko ajan sellaisessa asennossa, ettei lääkärikään jalkoväliä nähnyt, niin saadaan pitää sukupuoli salaisuutena loppuun asti :)<br /><br />Lähipiirillä ja osalla läheisimmistä nettitutuista tuntuu olevan kuitenkin vahva epäilys siitä, että lapsemme on poika. Ehkä ne on hieman muovanneet omaa mielikuvaa vauvasta, koska huomaan kiinnittäväni huomiota enemmän poikamaisiin kuoseihin sekä lastenvaatteissa että -vaunuissa. <br /><br />Vaunukaupoilla pitäisi käydä potkimassa renkaita ja ihmettelemässä ominaisuuksia. Yksi suosikki on nyt kyllä jo valikoitunut, mutta pakko se on käydä tarkastamassa vielä livenäkin. Teenkin varmaan oman postauksen vaunuista hieman myöhemmin.<br /><br />Ekat raskausarpien alut on ilmestyneet toiseen rintaan. Jännää, ettei se ole kuitenkaan kutissut tai tuntunut kiristävältä. Toivottavasti nyt ei nahka kovin pahasti repeäisi. Vatsassa ei näy sentään viirun viirua, ainakaan vielä. Täytyy varmaan aloittaa rasvailu, jos siitä edes jotain apua olisi. Mun iho ei selvästi ole niin kimmoisa, mitä ajattelin ja näin talvisin mulla on taipumusta lievään atopiaan, joten iho on todella kuiva, joka varmaan lisää taipumusta arpiin. Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-32090633413576439732013-01-04T09:39:00.000+02:002013-01-04T09:39:16.575+02:00TumpsEi tullut maailmanloppua - tuli mahtava lomamatka, ensimmäiset potkut ja paluu Suomeen.<br /><br />Ensimmäisiä liikkeitä tuntui siis menomatkalla lentokoneessa rv17+2, ja eilen n. kaksi viikkoa myöhemmin oli vauvalla kunnon jumppatuokio iltasella ja mieskin pääsi jo tunnustelemaan niitä muksauksia.<br /><br />Mä odottelin kovasti jotain ilmakuplien tapaista, tai sitten hentoista "kutitusta", kun tällaisia kuvauksia olen ekoista liikkeistä lukenut. Pah. Mitään sellaisia en ole tuntenut missään vaiheessa, vaan ensimmäinen elonmerkki tuntui koputukselta ja nyt nuo potkut ovat jo ihan tönäisyjä. <br />
<br />
Tiistaina on vihdoin se kauan odotettu rakenneultra. Toivon kovasti, että lääkäri vilkaisisi pienen pätkän 4D-näkymässäkin ja olisi aika ihanaa saada joku hyvä kasvokuva kotiinkin. Noh, jos ei hienoja kuvia saada, niin täytynee harkita jos sitä raaskisi käydä vielä 4D-ultrassa hieman myöhemmin. <br /><br /><br />Tällä hetkellä elämä tuntuu niin hattaralta, etten edes löydä sanoja kuvailemaan tätä onnea. Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-55468866772930998452012-12-17T10:53:00.000+02:002012-12-17T10:54:26.946+02:00IdentiteettikriisiEdelleen tuntuu vaikealta ymmärtää, että olen siirtymässä elämässä eteenpäin, siihen vaiheeseen jota olemme jo vuosia toivoneet. <br />
<br />
Eilinen blogistien tapaaminen vahvisti entisestään tunnetta siitä, että olen edelleen lapseton ja koen heidän kanssaan yhä suurta yhteenkuuluvuudentunnetta. Yllättävän paljon minulla olikin sanottavaa, vaikka luulin seuraavani muiden keskustelua lähinnä hiljaa sivusta. Hoitokokemukset, kaiken allensa peittävä suru, pettymykset... Ne ovat kaikki edelleen suuri osa minua, vaikka valoa onkin jo näkyvissä. <br />
<br />
Raskaudet eivät juuri olleet tapaamisessa tapetilla, ja toivon ettei vielä hoidoissa käyvät tai niitä odottelevat tunteneet oloaan ahdistuneeksi meidän enemmän ja vähemmän mahakkaiden seurassa. Minä ainakin tunsin oloni tervetulleeksi joukkoon, vaikka olenkin jo "onnellinen odottaja". <br />
<br />
Lapsettomuus on jättänyt jälkensä minuun, iäksi. Varmasti arvet haalistuu ajan kanssa, ja ehkä luonteenikin vielä muuttuu takaisin iloisen pulppuavaksi? Kotimatkalla autossa sanoinkin kyytiläisille, että kaikesta huolimatta arvostan lapsettomuuskokemusta osana elämääni. Se on muovannut minusta sen mitä olen tänään ja vaikka se on raastanut parisuhdettamme sen alkuajoista asti, olemme mieheni kanssa hitsautuneet niin tiukasti yhteen etten usko minkään voivan meitä enää erottaa.<br />
<br />
<br />
Valtavat kiitokset kaikille tapaamiseen osallistuneille, ja kiitokset myös <a href="http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/">Simpukka-yhdistykselle</a> tilojen lainaamisesta. Ihanaa, että niin moni uskaltautui paikalle! Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-53758759969880479262012-12-08T14:19:00.001+02:002012-12-08T23:00:01.279+02:00Neuvolarapsaa ja sairaalapohdintaaTiistaina oli neuvola. Se alkoi sydänäänten kuuntelulla, jotka löytyivätkin helposti ja kuuluivat hyvin. Mulla tuli jotenkin tosi vaivautunut olo, kun se meidän kätilö halusi kuunnella sykettä tosi pitkään. Katselin vaan kattoa ja hymyilin. Kun on kotona tuo doppler, niin ei se jotenkin ole niin vavahduttavaa enää kuunnella sitä jumpsutusta. Heti kun syke löytyy, tulee helpotus, ja sen jälkeen mun tarpeeni on tyydytetty siltä saralta. <br />
<br />
Sitten pitikin hypätä taas vaa'alle. Pienellä jännityksellä odotin sitä hetkeä, koska olen kotona seurannut painonnousua ja ollut hieman järkyttynyt siitä, että jo tässä vaiheessa kiloja on kertynyt neljä kappaletta. Kätilö taas tuntui ennemminkin odottaneen hurjempaa paisumista ja vakuutteli, ettei vielä tarvitse huolestua jos paino ei tunnu nousevan. Osa kiloista on selvästi kertynyt tisseihin ja niiden alapuolelle. Vanhat liivit eivät mene enää päälle kuppikoon saati ympärysmittansa puolesta. Vauva ei vielä paina kuin sen n. 100g, ja lapsivettäkään ei kaiketi kovin paljoa ole.<br />
<br />
Verenpaine oli laskenut edellisestä kerrasta hienosti. Ekalla käynnillä se oli 143/96. Liian korkea siis ja silloin kätilö jo puhui mahdollisesta lääkityksestä jos tuosta vielä nousisi. Kehitys on ollut loistavaa, koska nyt paineet olivat vain 134/76!<br />
<br />
<br />
Väli-ihmetys: Ihan älytöntä, että <i>minä</i> kirjaan ylös <i>neuvola</i>kuulumisia. <br />
En ole yhtään tottunut tällaiseen.<br />
<br />
<br />
Pientä paniikkia alkoi pukkaamaan, kun kätilö pyysi päättämään seuraavaan kertaan mennessä synnytyssairaalan valmiiksi. Meillä on oikeastaan kolme vaihtoehtoa, kun Naikkarilla on remontti päällä keväällä ja se on aikalailla unohdettava laskuista. Jäljelle jää siis Jorvi, Kättäri ja Hyvinkää. Ja mulla ei ole hajuakaan, että mikä olisi fiksuin valinta. Jokaiseen on suunnilleen yhtä pitkä matka, n. 30-40min autolla, joten sen suhteen ei ole ongelmia minkään sairaalan kanssa.<br />
<br />
Kokemuksia? Mitä tässä kannattaa ottaa huomioon? HUSin sivut ei paljoa auttaneet.Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-17178856931424543502012-11-27T09:26:00.001+02:002012-11-27T11:34:53.986+02:00Muutoksia kehossaMaha on pullahtanut selkeästi ulos viimeisen viikon aikana. Onneksi Elloksen äitiysfarkut oli ihan täydelliset, niin ei housut purista.<br />
<br />
Ja kaiketi tästä kummun pyöristymisestä johtuen mun suorat vatsalihakset on erkaantuneet. Ilmeisesti tätä tapahtuu n. 30% odottajista, ja useimmilla vasta raskauden loppuvaiheessa/synnytyksessä. Mitä tiukemmat vatsalihakset, sitä todennäköisempää erkaantuminen on. En mä kyllä ole treenannut vuosiin, mutta sixpack on silti pysynyt aika hyvässä terässä vaikka vararavintoa kertyikin hieman vyötärölle sitä peittämään. Sivuttaisten vatsalihasten treenaus voi kuulemma hyvässä lykyssä estää tätä tapahtumasta, mutta hoikilla ihmisillä ja notkoselkäisillä sekään ei välttämättä auta. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.mayoclinic.com/images/image_popup/mcdc7_stomach_muscles.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="287" src="http://www.mayoclinic.com/images/image_popup/mcdc7_stomach_muscles.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
On kyllä aika hurjan näköistä, kun esim. makuulta istumaan noustessa keskelle vatsaa nousee sellainen pitkä kohouma. Nyt pitää alkaa kiinnittämään vähän huomiota siihen, miten liikkuu ja kaikki painavat nostelut saa jäädä miehen hoidettaviksi jatkossa.<br />
<br />
Löysin listan välteltävistä liikkeistä:<br />
<br />
- yläkehon kiertoliikkeet<br />
- vatsaa venyttävät liikkeet<br />
- vatsarutistukset<br />
- selällään "polkeminen"<br />
<br />
Yskiessä pitäisi myös pyrkiä tukemaan vatsalihaksia sivuilta. <br />
<br />
Huh. Tässä on aika paljon sulateltavaa nyt. Vatsaa ei saisi rasittaa, ettei ongelma pahene. Jos tuo lihasten väli venyy liian suureksi, niin se ei enää korjaannu itsestään ja voi vaatia leikkauksen. Apua!Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-45755923941774161312012-11-21T12:28:00.004+02:002012-11-21T12:30:08.473+02:00Garderobin sisältö uusiksiNyt alkaa olemaan sen verta turvoksissa niin vatsa kuin tissitkin, että vaatteet ei meinaa mahtua päälle. Ennen ihan sopiva toppi tuntui makkarankuorelta päällä, ja housuissa ei mene enää vetoketjut ja napit kiinni. Jouduin jo turvautumaan hetkeksi kuminauhakikkaan, jotta sain jotkut housut sentään pysymään jalassa.<br />
<br />
Kirpparilta tuli tehtyä hieno löytö, ja bongasin aivan uudet (oli vielä laputkin kiinni) Mamaliciouksen äitiyshousut hintaan 6e. Samasta pöydästä löytyi myös Boobin ruskea äitiys/imetysmekko samaan hintaan, joten sekin oli otettava matkaan kun oli mulle sopivaa kokoa. Noilla on normaalisti hintaa about 50e, joten tämä oli kyllä selvää säästöä! On myös ihanan kevyt olo, kun housut ei enää purista, mutta enhän mä yksillä housuilla pärjää mitenkään.<br />
<br />
Joten ei auttanut kuin selailla nettikauppoja ja eilen löysinkin Ellokselta kivan näköiset äitiysfarkut, pari tunikaa ja villatakin. Sopivasti oli 40% alennuskin kaikista ostoksista eilen, kun laitoin tilauksen menemään! Toivottavasti ovat sopivan kokoisia, niin ei tarvitsisi palauttaa. <br /><br /><br />Tänään tuli 13 viikkoa täyteen, eli 14. viikko alkoi. Uskomatonta, että 1/3 raskaudesta on jo takanapäin. Vastahan mä plussasin. Vauvan pituuskin alkaa lähentelemään kymmentä senttiä. Kasvuvauhti on päätä huimaava! Puoliväliinkään ei ole enää edes kahta kuukautta.<br />
<br />
<br />Hieman on mietityttänyt, että "pitäisikö" minun suhtautua raskauteen samalla tavalla kuin niin moni muu lapsettomuustaustainen; stressaten, panikoiden, ahdistuen? Annanko minä itsestäni jotenkin hössöttävän kuvan intoilemalla ja olemalla onnellinen, luuleeko muut että olen unohtanut kaikki ne raskaat vuodet päästyäni vihdoin tähän tilaan?<br /><br />Olen toisaalta itsekin yllättynyt, kuinka luottavaisesti olen suhtautunut tähän tilanteeseen. Oletin pelkääväni enemmän, huolestuvani herkemmin. Tulin lopulta siihen johtopäätökseen, että minä tunnen juuri niinkuin tunnen ja intoilen juuri sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä. <br />
<br />
Yhtäkään vauvanvaatetta tai -tarviketta en ole uskaltanut vielä ostaa. Aivot ei oikein vieläkään osaa prosessoida sitä ajatusta, että minusta ihan oikeasti on tulossa äiti. Olen vasta nippanappa sisäistänyt sen, että olen raskaana. Tulevaisuutta en osaa kovin pitkälle visualisoida. En myöskään ole vielä kertonut raskaudesta töissä. Suunnittelin kyllä tarjoavani pullakahvit toimistolla np-ultran jälkeen, sitten seerumiseulan tulosten jälkeen, mutta edelleen emmin. Ei vaan jotenkin tunnu luonnolliselta puhua tästä muiden kuin miehen kanssa. Mulla (tai meillä) on oma pieni kupla, johon ei muut ole vielä päässeet sisään. Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5851870676050130526.post-73412513011900497512012-11-14T07:50:00.000+02:002012-11-14T07:50:00.604+02:00Mielettömät bileet!Eilen oli se kauan odotettu ja jännitetty nt-ultra.<br />
Odotushuoneessa tuntui, että sydän hyppää ihan kohta rinnasta. <br /><br />Lääkäri kutsui meidät sisään englanniksi, kun ei mun nimestä osannut päätellä ollaanko suomalaisia vai ei. Asia tuli korjatuksi heti kätellessä ;) <br />
<br /><i>"Aika paljon olette käyneet Eero Varilalla. Varmaan monta rahaa on uponnut hoitoihin."</i><br /><br />Ultra tehtiin (pääasiassa) alakautta, ja hienot oli näkymät. Istukka on takaseinässä ja kuulemma voin alkaa tuntea liikeitä melko piankin. Varsinkin jos vauva jatkaa eloaan niin aktiivisena, miltä ultrassa näytti. Siellä se viuhtoi menemään, ja teki mittausten suorittamisesta uskomattoman vaikeaa. Mutta en valita, saatiinpa katsella vauvaa pidempään! <br /><br />Pää oli kuulemma oikean mallinen, luutunut hienosti sivuilta ja molemmat aivolohkot näkyi hyvin. Jo tässä vaiheessa lääkäri sanoi, että turvotusta ei ole paljon, vaikkei mittaa vielä saanutkaan otettua. Sormet ja varpaat erottui todella selvästi, ja kaikki rakenteet oli kuulemma kunnossa. Vauva oli niellyt lapsivettä, jonka ansiosta vatsalaukku ja virtsarakkokin erottuivat pieninä mustina täplinä. <br /><br />Mutta ne mitat, ne mitat. Eihän siitä tuntunut tulevan yhtään mitään, kun vauva potki ja sätki niin älyttömästi. Odoteltiin parempaa asentoa, tökittiin mahaa, yritettiin ja yritettiin. Lopulta lääkäri luovutti ja siirtyi ultraamaan vatsan päältä, josta vihdoin hetken odottelun jälkeen saatiin sopiva kuvakulma.<br />
<br />
Pää-perämitta 4.85cm, niskaturvotusta 1.4mm.<br />"<i>Terve vauva</i>", lääkärin sanoja lainatakseni.<br />
<br />
Toki tässä nyt odotellaan vielä veriseulan tuloksia, mutta en jaksa uskoa, että sieltä tulisi mitään ikäviä yllätyksiä. Kyllä tämä lapsi on nyt tarkoitettu meille. Niin haluan uskoa.<br /><br /><3Jadekivihttp://www.blogger.com/profile/08690518171305682361noreply@blogger.com14