Pieni taivas

Siellä se Mini köllötteli, kun käytiin eilen ultrassa kurkkimassa (uudella klinikalla, vanhalla lääkärillä *vinkvink*). Näkyi pienet kädet ja aivan uudenkarheilla huippulaitteilla jopa ehyt selkäydinkanavakin. Uskomatonta, mihin tekniikka on jo kehittynyt!

Ei tämä olekaan unta.
Meille tulee toinen vauva <3

kuinka oudosta voi tulla vieläkin oudompaa?

Meillä olikin astetta jännittävämpi loppuvuosi. Tapaninpäivänä ilmoitin aamulla miehelle, että menkat on neljättä päivää myöhässä ja kysyin, että mitäs tehdään. Ostettaisiko testi ennen risteilylle lähtöä, vai vasta kun palataan takaisin kotiin? Päädyttiin nauttimaan risteilystä ja hakemaan testi sitten kotimatkalla, jos tarvetta vielä on. Ja kun ei sitä vuotoa kuulunut laivallakaan, kipaisin nopeasti apteekissa 28.12. ja heti kotona oli tottakai sydän pamppaillen mentävä se tekemään.

Tulos oli hyvin hämmentävä.

Oikeasti? Luomuplussa? Meillekö? Näin pian?
Fiilikset on seilanneet jossain onnen ja kauhun välimaastossa. Onneksi tässä on aikaa sulatella.


Alkuraskauden ultra on varattu parin viikon päähän. Sille tutulle lääkärille, jonka ansiosta meillä on tuo ihanaakin ihanampi tytär.

Jännittää ja pelottaa. Mitä mahtaakaan olla arki kahden vaippaikäisen kanssa? Ikäeroa tulisi näillä näkymin n. 1v 3kk, joten melkoista hulinaa taitaa olla seuraavat vuodet, jos tämä minityyppi saadaan syliin asti.

"Eteenpäin!" sanoi vauva matolla

6,5kk iässä oli selvästikin uuden kehitysharppauksen aika. Tyttö on nyt ilmeisesti keksimässä, miten ryömitään ja onkin jo jokusen kerran päässyt pieniä matkoja eteenpäin. Aikaa tähän tosin vielä kuluu melko paljon ja etenemismatkat voi laskea muutamissa senteissä. On kyllä hauskaa seurattavaa, kun toinen ensin heiluttelee jalkojaan melkoisella tahdilla, sitten nousee pylly pystyyn ja kurotellaan kiinnostavaa objektia kohden.

Tyttö on nyt myös alkanut tunnistamaan nimensä. Hymy ainakin nousee huulille nimen kuullessaan ja pää kääntyy siihen suuntaan, missä kutsuja on :)


Sormiruokailua on jatkettu, mutta jonkin verran tulee tarjottua ruokaa myös soseutetussa muodossa, jos sormiruokaillen ei ole näyttänyt päätyvän mitään suuhun asti. Eipä ne soseetkaan oikein tunnu uppoavan, joten saattaa mennä monta päivää niin, että kiinteää ruokaa menee mahaan asti ehkä 2-4 lusikallista ja nekin yleensä iltapuuroa tai hedelmäsosetta. Onneksi toisina päivinä taas maistellaan innolla ihan kaikkea ja ruokaa menee isoja määriä sekä sormin, että syötettynä. Väkisinkin sitä silti hiipii mieleen huoli, että saako tyttö tarpeeksi ruokaa. Mutta kai se on vain luotettava, että tyttö syö sen verran, mitä tarvitsee.

Seuraavassa kuvassa on ikuistettuna parin viikon takainen katastrofi, kun tutustuttiin loheen ensimmäistä kertaa. Lohi ja avokado päätyi lopulta ihanaksi punavihreäksi mössöksi pöydälle, ja siitä pienissä erissä lattialle. Koostumus oli selvästikin mielenkiintoinen, mutta ei nähtävästi kelvannut ruuaksi.

"Tadaa!"








Olen nyt uskaltautunut laittamaan jonkin verran mausteita tytönkin ruokiin ja tullut huomanneeksi, että se selvästi lisää mielenkiintoa niihin. Lohikin maistui seuraavalla kerralla ihan eri tavalla, kun se oli höyrytetty kasvisten kanssa ja päälle laitettu ripaus mustapippuria ja yrttejä. Vaikutti olevan suorastaan herkullista!

Tutkimusmatkailija-vaihe on kiihtymässä. Napit, vetoketjut ja muut pienet yksityiskohdat kiinnostaa valtavasti. Hoitolaukun remmit ja sisältö on myös todella jänniä. Viime päivien suurin hitti taas on ollut erään postipaketin pehmusteena toiminut ilmalla täytetty "tyyny". Rapisee kivasti, pysyy hyvin käpälässä ja ei nähtävästi poksahda ihan helposti, vaikka sitä on maisteltukin aika urakalla.

Kohta alamme olla kyllä pulassa, koska tyttö on alkanut osoittaa kiinnostusta myös niitä tavaroita kohtaan, jotka eivät ole maatasossa. Viikonloppuna likka päätti nimittäin yllättää, ja alkaa tutkimaan kestovaippaimujen ihmeellistä maailmaa. Onneksi oli kännykässä kamera, niin sain ikuistettua tämän ensimmäisen kiipeilyharjoituksen.

Rytmiä etsimässä

Meidän pikkulikka on parin päivän päästä puolivuotias. Siitä minivauvasta on ihan silmänräpäyksessä kasvanut iso tyttö. Sitä niin haluaisi pysäyttää ajan hetkeksi, vaikka toisaalta jo innoissaan odottaa seuraavia kehitysaskeleita.

Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat kuluvan ihan älyttömän nopeasti. Juurihan sitä vasta ihmeteltiin ensimmäisiä hymyjä ja nyt jo istutaan pieniä hetkiä syöttötuolissa, syödään omatoimisesti, liikutaan paikasta A paikkaan B.

Vauva-aika on toisaalta yllättänyt helppoudellaan, toisaalta taas tämä väsymys ja sen tuoma pieni alakuloisuus ja saamattomuus on vaivannut paljonkin. Tuntuu koko ajan, että pitäisi pystyä olemaan jotain enemmän. Tekemään enemmän. Pitäisi ehtiä hoitamaan lapsi, koirat ja koti. Pitäisi ehtiä huoltamaan parisuhdetta. Pitäisi ehtiä joskus suihkuun.

Ehtisihän sitä mitä vain, jos olisi jaksamista. Tyttö nukkuu nykyään todella upeita päiväunia, välillä jopa neljäkin tuntia putkeen. Aamuisin olen kuitenkin niin koomassa, etten tytön nukutuksen jälkeen saa oikein otetta mistään. Käytän pikaisesti koirat itkuhälytin kädessä, jonka jälkeen keitän kupposen kahvia ja pyörin ympäri kämppää, miettien mistä alottaisin. Ja lopulta huomaan, etten ole aloittanut mitään, enkä saanut aikaan mitään. Päivällä sujuu jo vähän paremmin ja yleensä olenkin aktiivisimmillani sen jälkeen, kun mies palaa töistä ja voi pitää silmällä tyttöä.

Olen myös huomannut, että vauvan itkun kuunteleminen on mulle aivan suunnattoman raskasta. Iltanukutuksien kanssa on ollut nyt jokusen päivän aika hankalaa -- yliväsyneenä tytöstä kuoriutuu lohduttomasti huutava vauva, joka saa äitinsäkin itkemään. Uskoisin kuitenkin, että nämä iltahankaluudet ovat taas vain yksi niistä kuuluisista Vaiheista. Meidän päivärytmi on selvästi hakemassa uutta rytmiä. Nyt on juuri käynnissä siirtymä kolmista päiväunista kaksiin. Ja kiinteiden tulo kuvioihin sekoittaa myös pakkaa. Ja hampaat. Ja taitojen kehittyminen.

Juuri totesin pari päivää sitten miehelle, kuinka musta tuntuu, että päivät on täynnä syöttämistä, vaipanvaihtoa ja nukuttamista. Ja kiinteiden aterioiden määrää pitäisi ilmeisesti vielä saada jossain vaiheessa lisättyä viiteen. Apua! Imetyshetket on onneksi lyhyitä, puhutaan vain muutamista minuuteista kerrallaan, mutta sormiruokailu vie paljon aikaa. Ainakin vielä toistaiseksi, kun lähinnä tutustutaan eri ruoka-aineisiin.

Kovin kummoisia määriä ruokaa ei taida vatsaan asti päätyä. Hienosti tyttö kuitenkin on maistanut kaikkea, mitä on tarjottu. Uusin lemppari taitaa olla tomaatti. Sitä on myös ihanaa hakata pöytää vasten niin, että siemenet roiskuu ympäriinsä. Kukka- ja parsakaali on kiehtovia lähinnä sormituntuman vuoksi. Siitä näpräilystä aiheutuvaa silppua onkin harvinaisen hankalaa siivota pois. Maissinaksut on myös maistuneet, ja riisikakut. Kurkku, kesäkurpitsa ja banaani on myös ihan ok. Marjasoseitakin olen antanut -- levitettynä riisikakulle ja myös lusikalla purkista. Sose on ollut niin hyvää, että lisälusikallisia vaaditaan hapuilemalla lusikan suuntaan tai hakkaamalla ponnekkaasti pöytää. Seuraava sosepurkillinen maistuukin appelsiinilta, banaanilta ja mangolta. Saa nähdä millaisia irvistyksiä saadaan sen myötä katsella.

Blogin kohtalo

Edelleen on kovasti mietinnässä, mitä tälle blogille tapahtuu.
Ajattelinkin kysäistä jos jollain teistä lukijoista olisi jotain toiveita sen suhteen, että jatkanko kirjoittelua ja jos jatkan, niin minkätyylistä blogia lukisitte mieluiten?

Omassa mielessä on nyt viime päivinä kytenyt ajatus jonkinlaisesta sormiruokailu-blogista. Kiinteitä aloitetaan luultavasti maistelemaan parin viikon päästä ja voisi olla hauskaa pitää kirjaa edistymisestä ja kuvata tytön syömisen opettelua. Kai sitä siinä ohella tulisi kirjoitettua muustakin :)

Hankinnat - menikö pahasti metsään?

Silmu haastoi blogissaan pohtimaan huteja ja hittejä - olihan tää aihe nyt vielä pureskeltava!

Meidän hutiostokset, eli joko käyttämättömiksi tai hyvin vähälle käytölle jääneet, oli seuraavanlaisia:

- Kehto
Ihan pienenä tyttö nukkui siinä muutamia päikkäreitä, ja olihan se tuolla terassilla kiva makuupaikka, mutta kyllä se lähinnä on vaan pyörinyt jaloissa

- Tarrakapalo
Olikin niin lämmin kesä ja meillä harvinaisen kuumaverinen lapsi, joten kapalot on jääneet käyttämättä. Pahimmilla helteillä tyttö nukkui pelkällä vaipalla, muuten riittää body ja sukat tai unipussi.

- Potkuhousut
Tuntuivat hankalilta käyttää, joten kaapissa ovat pölyttyneet.

- Maidonkerääjät
En oppinut oikein hyödyntämään näitä. Pahimpina suihkutissiaikoina pidin näitä imetysten välillä, kun muuten olisi saanut olla koko ajan vaihtamassa liivinsuojia, mutta kaappiin nämäkin ovat unohtuneet..

(- Pinnasänky)
Perhepedissä nukutaan ainakin toistaiseksi, joten oishan tuon ostamisen voinut jättää johonkin tulevaisuuteen. Nyt se kerää lähinnä pyykkikasoja päällensä.

Tarpeelliset

- Kokoontaittuva hoitopöytä
Ahtaaseen pikkuvessaan ihan loistava ratkaisu!

-Imetysliivit
Bravadon Body Silk Seamless-liivit ovat päällä 24/7, ihan ehdoton hankinta.

- Imetyspaidat/-mekot
Kiva olla olemassa ihmisten ilmoilla pörrätessä. Kotioloissa pidän kyllä lähes poikkeuksetta ihan perusvaatteita ja nostan helmaa imettäessäni.

- Kestoliivinsuojat ja -kosteuspyyhkeet
Näitä kuluu paljon, joten tuntuu hyvältä, ettei tule tuotettua jätettä järkyttävää tahtia vaan käytetyt voi nakata vaippapyykin sekaan :)

- Kantoliina / -reppu
Ensimmäiset 2kk liina oli ihan ykkönen koiria lenkkeilytettäessä ja kauppareissuilla. Nyt Tulan reppua kokeiltuani liina on jäämässä kakkoseksi, mutta eiköhän tuota kudottua versiota tule silti silloin tällöin käytettyä.

- Lelukaari
Tämä antaa äidille mahdollisuuden nauttia aamupalan ja -kahvin rauhassa ;)

- Kestovaipat
Käytössä alusta asti, nyt jo täyspäiväisesti. Ei sopivien vaippojen löydyttyä tunnu lainkaan hankalalta ja vaippapyykkiä pestään parin päivän välein.

- Kietaisubodyt
Ihanaa, kun ei tarvitse kakkavahinkojen jälkeen alkaa pesemään tytön tukkaakin kaiken muun lisäksi vaan vaatteen sai kuorittua siististi pois päältä.

Ilman näitä ei pärjättäisi

- Stokke Newborn Set
Sitteriä ei tähän koiratalouteen haluttu lattianrajaan keräämään karvaa, joten mukavalle keskustelukorkeudelle sijoitettu kaukalo on ollut todellinen hitti! Vauvakin viihtyy siinä ihan loistavasti ja tämä on myös takuuvarma piereskelypaikka jos kaasua on kertynyt mahaan.

- Tutti
Aivan uskomattoman hurjan imemistarpeen vuoksi ajauduttiin kokeilemaan tuttia ja elämä helpottui niin paljon, ettei siitä hevillä luovuta! Eipä sitä paljoa tarvita, mutta yliväsymyksen iskiessä ihan ehdottoman tärkeä esine. Suihkuava tissi ei vaan tuo lohtua silloin, kun tarvitsisi imutella jatkuvasti jotain.

- Rintapumppu
Päivittäin käytössä. Paljon maitoa pakkasessa ja vähemmän pingottavat rinnat <3

vauvahattaraa

Vielä on pohdinnan alla, jatkanko blogin pitämistä. Jos nyt tämän postauksen verran kuitenkin :)



Vauva-arkea on takana kuukausi ja tämä on aivan ihanaa!
Odotin jotain aivan muuta.

Meitä on "siunattu" harvinaisen helpolla vauvalla, joten ollaan voitu nauttia lähestulkoon joka hetkestä. Yöt nukutaan melkein poikkeuksetta hyvin, eikä meillä ihmeemmin kiukkuillakaan. Muutamana päivänä on nyt kuunneltu iltaitkuja, ilmeisesti kuumuudesta ja vatsassa pyörivistä pieruista johtuen. Kitinä onneksi loppuu nopeasti, kun vauvalta ottaa vaatteet pois ja hyppyyttää sitä sylissä jumppapallon päällä.

Imetys sujuu yhä hienosti. Maitoa tulee selvästikin todella hyvin ja tyttö kasvaa hirveätä vauhtia. Plakkarissa on jo viitisen kiloa (3vk neuvolassa 4725g) ja pituutta tuo on tuntunut venähtävän ihan muutamassa päivässä valtavasti, koska 56-kokoiset vaatteet piti viikonloppuna pakata pois. Nyyh!

Hymyjä tulee vaippaa vaihtaessa ja kesken imetyksen. Ja kieli pyörii suussa jo siihen malliin, että varmaan ihan näinä päivinä alkaa tuolta suusta kuulumaan enemmän sellaisia ihan oikeita äänteitä, eikä vain ähinää ja puhinaa. ÄY ja ÖÄÄ on olleet jo välillä käytössä ja eilen illalla tyttö myös "vinkui" kummallisesti ja sai vanhempansa virnuilemaan vieressä ihastuneena.

Peikkotukka osoittaa vaalenemisen merkkejä, posket kasvaa kasvamistaan ja kohta tytöllä taitaa olla jo komea "kolmoisleuka". Ihan uskomatonta, että kainaloissakin voi olla makkarat ja käsissä niin paljon pyöreyttä, että kyynerpäihinkin muodostuu valtavat kuopat :D


Meidän ihana matami <3