Rytmiä etsimässä

Meidän pikkulikka on parin päivän päästä puolivuotias. Siitä minivauvasta on ihan silmänräpäyksessä kasvanut iso tyttö. Sitä niin haluaisi pysäyttää ajan hetkeksi, vaikka toisaalta jo innoissaan odottaa seuraavia kehitysaskeleita.

Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat kuluvan ihan älyttömän nopeasti. Juurihan sitä vasta ihmeteltiin ensimmäisiä hymyjä ja nyt jo istutaan pieniä hetkiä syöttötuolissa, syödään omatoimisesti, liikutaan paikasta A paikkaan B.

Vauva-aika on toisaalta yllättänyt helppoudellaan, toisaalta taas tämä väsymys ja sen tuoma pieni alakuloisuus ja saamattomuus on vaivannut paljonkin. Tuntuu koko ajan, että pitäisi pystyä olemaan jotain enemmän. Tekemään enemmän. Pitäisi ehtiä hoitamaan lapsi, koirat ja koti. Pitäisi ehtiä huoltamaan parisuhdetta. Pitäisi ehtiä joskus suihkuun.

Ehtisihän sitä mitä vain, jos olisi jaksamista. Tyttö nukkuu nykyään todella upeita päiväunia, välillä jopa neljäkin tuntia putkeen. Aamuisin olen kuitenkin niin koomassa, etten tytön nukutuksen jälkeen saa oikein otetta mistään. Käytän pikaisesti koirat itkuhälytin kädessä, jonka jälkeen keitän kupposen kahvia ja pyörin ympäri kämppää, miettien mistä alottaisin. Ja lopulta huomaan, etten ole aloittanut mitään, enkä saanut aikaan mitään. Päivällä sujuu jo vähän paremmin ja yleensä olenkin aktiivisimmillani sen jälkeen, kun mies palaa töistä ja voi pitää silmällä tyttöä.

Olen myös huomannut, että vauvan itkun kuunteleminen on mulle aivan suunnattoman raskasta. Iltanukutuksien kanssa on ollut nyt jokusen päivän aika hankalaa -- yliväsyneenä tytöstä kuoriutuu lohduttomasti huutava vauva, joka saa äitinsäkin itkemään. Uskoisin kuitenkin, että nämä iltahankaluudet ovat taas vain yksi niistä kuuluisista Vaiheista. Meidän päivärytmi on selvästi hakemassa uutta rytmiä. Nyt on juuri käynnissä siirtymä kolmista päiväunista kaksiin. Ja kiinteiden tulo kuvioihin sekoittaa myös pakkaa. Ja hampaat. Ja taitojen kehittyminen.

Juuri totesin pari päivää sitten miehelle, kuinka musta tuntuu, että päivät on täynnä syöttämistä, vaipanvaihtoa ja nukuttamista. Ja kiinteiden aterioiden määrää pitäisi ilmeisesti vielä saada jossain vaiheessa lisättyä viiteen. Apua! Imetyshetket on onneksi lyhyitä, puhutaan vain muutamista minuuteista kerrallaan, mutta sormiruokailu vie paljon aikaa. Ainakin vielä toistaiseksi, kun lähinnä tutustutaan eri ruoka-aineisiin.

Kovin kummoisia määriä ruokaa ei taida vatsaan asti päätyä. Hienosti tyttö kuitenkin on maistanut kaikkea, mitä on tarjottu. Uusin lemppari taitaa olla tomaatti. Sitä on myös ihanaa hakata pöytää vasten niin, että siemenet roiskuu ympäriinsä. Kukka- ja parsakaali on kiehtovia lähinnä sormituntuman vuoksi. Siitä näpräilystä aiheutuvaa silppua onkin harvinaisen hankalaa siivota pois. Maissinaksut on myös maistuneet, ja riisikakut. Kurkku, kesäkurpitsa ja banaani on myös ihan ok. Marjasoseitakin olen antanut -- levitettynä riisikakulle ja myös lusikalla purkista. Sose on ollut niin hyvää, että lisälusikallisia vaaditaan hapuilemalla lusikan suuntaan tai hakkaamalla ponnekkaasti pöytää. Seuraava sosepurkillinen maistuukin appelsiinilta, banaanilta ja mangolta. Saa nähdä millaisia irvistyksiä saadaan sen myötä katsella.

Blogin kohtalo

Edelleen on kovasti mietinnässä, mitä tälle blogille tapahtuu.
Ajattelinkin kysäistä jos jollain teistä lukijoista olisi jotain toiveita sen suhteen, että jatkanko kirjoittelua ja jos jatkan, niin minkätyylistä blogia lukisitte mieluiten?

Omassa mielessä on nyt viime päivinä kytenyt ajatus jonkinlaisesta sormiruokailu-blogista. Kiinteitä aloitetaan luultavasti maistelemaan parin viikon päästä ja voisi olla hauskaa pitää kirjaa edistymisestä ja kuvata tytön syömisen opettelua. Kai sitä siinä ohella tulisi kirjoitettua muustakin :)

Hankinnat - menikö pahasti metsään?

Silmu haastoi blogissaan pohtimaan huteja ja hittejä - olihan tää aihe nyt vielä pureskeltava!

Meidän hutiostokset, eli joko käyttämättömiksi tai hyvin vähälle käytölle jääneet, oli seuraavanlaisia:

- Kehto
Ihan pienenä tyttö nukkui siinä muutamia päikkäreitä, ja olihan se tuolla terassilla kiva makuupaikka, mutta kyllä se lähinnä on vaan pyörinyt jaloissa

- Tarrakapalo
Olikin niin lämmin kesä ja meillä harvinaisen kuumaverinen lapsi, joten kapalot on jääneet käyttämättä. Pahimmilla helteillä tyttö nukkui pelkällä vaipalla, muuten riittää body ja sukat tai unipussi.

- Potkuhousut
Tuntuivat hankalilta käyttää, joten kaapissa ovat pölyttyneet.

- Maidonkerääjät
En oppinut oikein hyödyntämään näitä. Pahimpina suihkutissiaikoina pidin näitä imetysten välillä, kun muuten olisi saanut olla koko ajan vaihtamassa liivinsuojia, mutta kaappiin nämäkin ovat unohtuneet..

(- Pinnasänky)
Perhepedissä nukutaan ainakin toistaiseksi, joten oishan tuon ostamisen voinut jättää johonkin tulevaisuuteen. Nyt se kerää lähinnä pyykkikasoja päällensä.

Tarpeelliset

- Kokoontaittuva hoitopöytä
Ahtaaseen pikkuvessaan ihan loistava ratkaisu!

-Imetysliivit
Bravadon Body Silk Seamless-liivit ovat päällä 24/7, ihan ehdoton hankinta.

- Imetyspaidat/-mekot
Kiva olla olemassa ihmisten ilmoilla pörrätessä. Kotioloissa pidän kyllä lähes poikkeuksetta ihan perusvaatteita ja nostan helmaa imettäessäni.

- Kestoliivinsuojat ja -kosteuspyyhkeet
Näitä kuluu paljon, joten tuntuu hyvältä, ettei tule tuotettua jätettä järkyttävää tahtia vaan käytetyt voi nakata vaippapyykin sekaan :)

- Kantoliina / -reppu
Ensimmäiset 2kk liina oli ihan ykkönen koiria lenkkeilytettäessä ja kauppareissuilla. Nyt Tulan reppua kokeiltuani liina on jäämässä kakkoseksi, mutta eiköhän tuota kudottua versiota tule silti silloin tällöin käytettyä.

- Lelukaari
Tämä antaa äidille mahdollisuuden nauttia aamupalan ja -kahvin rauhassa ;)

- Kestovaipat
Käytössä alusta asti, nyt jo täyspäiväisesti. Ei sopivien vaippojen löydyttyä tunnu lainkaan hankalalta ja vaippapyykkiä pestään parin päivän välein.

- Kietaisubodyt
Ihanaa, kun ei tarvitse kakkavahinkojen jälkeen alkaa pesemään tytön tukkaakin kaiken muun lisäksi vaan vaatteen sai kuorittua siististi pois päältä.

Ilman näitä ei pärjättäisi

- Stokke Newborn Set
Sitteriä ei tähän koiratalouteen haluttu lattianrajaan keräämään karvaa, joten mukavalle keskustelukorkeudelle sijoitettu kaukalo on ollut todellinen hitti! Vauvakin viihtyy siinä ihan loistavasti ja tämä on myös takuuvarma piereskelypaikka jos kaasua on kertynyt mahaan.

- Tutti
Aivan uskomattoman hurjan imemistarpeen vuoksi ajauduttiin kokeilemaan tuttia ja elämä helpottui niin paljon, ettei siitä hevillä luovuta! Eipä sitä paljoa tarvita, mutta yliväsymyksen iskiessä ihan ehdottoman tärkeä esine. Suihkuava tissi ei vaan tuo lohtua silloin, kun tarvitsisi imutella jatkuvasti jotain.

- Rintapumppu
Päivittäin käytössä. Paljon maitoa pakkasessa ja vähemmän pingottavat rinnat <3

vauvahattaraa

Vielä on pohdinnan alla, jatkanko blogin pitämistä. Jos nyt tämän postauksen verran kuitenkin :)



Vauva-arkea on takana kuukausi ja tämä on aivan ihanaa!
Odotin jotain aivan muuta.

Meitä on "siunattu" harvinaisen helpolla vauvalla, joten ollaan voitu nauttia lähestulkoon joka hetkestä. Yöt nukutaan melkein poikkeuksetta hyvin, eikä meillä ihmeemmin kiukkuillakaan. Muutamana päivänä on nyt kuunneltu iltaitkuja, ilmeisesti kuumuudesta ja vatsassa pyörivistä pieruista johtuen. Kitinä onneksi loppuu nopeasti, kun vauvalta ottaa vaatteet pois ja hyppyyttää sitä sylissä jumppapallon päällä.

Imetys sujuu yhä hienosti. Maitoa tulee selvästikin todella hyvin ja tyttö kasvaa hirveätä vauhtia. Plakkarissa on jo viitisen kiloa (3vk neuvolassa 4725g) ja pituutta tuo on tuntunut venähtävän ihan muutamassa päivässä valtavasti, koska 56-kokoiset vaatteet piti viikonloppuna pakata pois. Nyyh!

Hymyjä tulee vaippaa vaihtaessa ja kesken imetyksen. Ja kieli pyörii suussa jo siihen malliin, että varmaan ihan näinä päivinä alkaa tuolta suusta kuulumaan enemmän sellaisia ihan oikeita äänteitä, eikä vain ähinää ja puhinaa. ÄY ja ÖÄÄ on olleet jo välillä käytössä ja eilen illalla tyttö myös "vinkui" kummallisesti ja sai vanhempansa virnuilemaan vieressä ihastuneena.

Peikkotukka osoittaa vaalenemisen merkkejä, posket kasvaa kasvamistaan ja kohta tytöllä taitaa olla jo komea "kolmoisleuka". Ihan uskomatonta, että kainaloissakin voi olla makkarat ja käsissä niin paljon pyöreyttä, että kyynerpäihinkin muodostuu valtavat kuopat :D


Meidän ihana matami <3

Tuuheatukkainen tyttö

Meille syntyi melkein kaksi vuorokautta kestäneiden supistusten jälkeen vihdoin suunnattoman kaunis tuuheatukkainen tytär 31.5. klo 01:23.

Vaikka synnytys oli pitkä ja kivulias, ei siitä jäänyt oikeastaan mitään hampaankoloon. Olen älyttömän tyytyväinen synnytystä hoitaneisiin kätilöihin ja heidän huomioihinsa ja neuvoihinsa synnytyksen edetessä.

Sain jopa lillua ammeessa, jota olin toivonutkin. Päädyin myös lopulta saamaan epiduraalin, vaikken sitä alunperin olisi kovin mieluusti halunnut. Mutta siinä tilanteessa se oli ainoa järkevä ratkaisu. Synnytys ei olisi luultavasti ilman puudutetta edennyt mihinkään ja kivut olisivat vaan pahentuneet entisestään. Ja koska en ollut nukkunut juuri ollenkaan edeltävinä päivinä, alkoi keho ja mieli olla jo hyvin väsyneitä.

Selvisin täysin ilman repeämiä, ei tullut pienintäkään nirhaumaa. Se tuntuu jotenkin aivan uskomattomalta, kun tyttö oli kuitenkin odotettua isompikokoinen. Painoa oli siis 3815g, kun edellisellä viikolla kätilö oli arvellut kooksi 3400g. Koko synnytyksen ajan oli myös uhka päällä, että tyttö syntyisi väärässä tarjonnassa, mutta kuin ihmeen kaupalla oli kääntynyt takaraivotarjontaan juuri ennen ponnistusvaihetta.


Kaikki on sujunut aivan mielettömän hyvin. Imetys lähti rullaamaan heti, tytön imuote on aivan täydellinen ja mulla maitoa tulee jopa yli omien tarpeiden. Suunnittelenkin jo kovasti, että ottaisin rintapumpun käyttöön, jotta saataisi jonkinlainen maitovarasto pakkaseen.

Kotiuduttiin sairaalasta sunnuntaina ja tässä sitä nyt opetellaan perhe-elämää. Koirat ottivat tulokkaan yllättävän hyvin vastaan. Toinen ei juuri välitä ja toinen taas osoittaa yllättävää hoivaviettiä -- käy jatkuvasti tarkastamassa, missä vauva on ja pomppaa tikkana pystyyn jokaisesta inahduksesta.

Kestovaippailukin aloitettiin heti kotiin päästyämme ja se on sujunut ihan kohtuullisen hyvin. Parhaimmaksi käytössä on todettu harsot ja villavaippahousut. Niiden kanssa ei mene vaatteet vaihtoon, toisin kuin noiden minikokoisten taskuvaippojen kanssa. Mutta kyllä noita harsoja vaan kuluu aivan järkyttävästi. Eilisen saldo oli 14 kakkavaippaa. Pissat tyttö on kunnostautunut tekemään pääasiassa hoitotasolle :D


On kyllä hämmentynyt olo. Mutta jotenkin tämä silti tuntuu niin luonnolliselta. Tyttö on äärettömän rauhallisen oloinen luonne, eikä oikeastaan kitise ollenkaan. Päivät meneekin aika pitkälti toisen unta tuijotellessa ja imettäessä. Tuntuu niin uskomattomalta, että meille on suotu jotain noin kaunista ja hyvää.

Täsmällistä

Aamuni alkoi tänään neljältä.
WC-visiitin jälkeen havahduin siihen, että alaselkää särki. Ajattelin nukkuneeni vain huonossa asennossa ja yritin saada vielä unen päästä kiinni. Yhtäkkiä havahduin siihen, että selkäsäryt ovat melkoisen aaltoilevia ja sitten välähti - muahan supistaa!

Tunnin verran ihmettelin tilannetta, haluten varmistua siitä, ettei supistukset ole vain mun mielikuvituksen tuotetta. Viideltä hain kännykän viereen ja aloin kellottamaan. Ja kyllä niitä vaan ropisi 6-15min välein. Osa kipeämpiä, osa miedompia.

Missään nimessä eivät siis ole säännöllisiä, saati niin kipeitä että kaipaisin edes särkylääkettä vielä. Kestoltaan ovat olleet 1-1,5min luokkaa.


Tämähän menee jännäksi.
Ties vaikka tämä vauva olisi yhtä täsmällinen kuin äitinsä ja syntyisi laskettuna päivänä :)

Tai sitten kärvistellään vielä päivä tolkulla.
Mutta ainakin jotain tapahtuu, kun ennen tätä ei ole ollut mitään enteitä synnytyksestä!

Raskausdementiaa ja muita vaivoja

Täysiaikaisia ollaan oltu nyt viikon verran, ja päivien kuluessa vaivatkin lisääntyy. Olen siis lämpimien kelien jälkeen saanut riesakseni jalkojen turvotuksen, joka hankaloittaa elämää ihan valtavasti. Turvotuksen takia yhdetkään kengät ei enää mahtuneet jalkaan, joten onneksi löysin kirpparilta "todella hemaisevat" punaiset tarrasandaalit. Turvotusta on ilmeisesti myös jalkapohjissa, koska seisoskelu alkaa sattua niihin jo ihan muutamassa minuutissa. Toki tällä melkein 20kg painonnousulla on vaikutusta myös. Ei nämä kintut ole tottuneet kantamaan näin painavaa lastia mukanaan.

Uuden viikon kunniaksi eilen piti olla neuvola. En tajua miten luotin jo normaalistikin huonoon muistiini, enkä varmistanut päivällä neuvolakortista vastaanottoaikaa. Onneksi tuli vilkaistua sentään ennen kuin hyppäsin auton rattiin, koska olin ihan iloisesti painelemassa sinne tunnin myöhässä. Ei auttanut kuin soittaa, etten millään ehtisi paikalle, joten aikaa siirrettiin viikolla eteenpäin sikälimikäli ei olla synnärillä.

Kuinka outoa onkaan ajatella, että synnytys voi todella käynnistyä ihan minä hetkenä hyvänsä. Oma olo on vielä rauhallinen, mutta läheiset tuntuvat jo olevan tulisilla hiilillä. Olisi vielä niin paljon tekemistä ennen vauvan tuloa, että saisi kyllä ihan suosiolla pysytellä mahassa sinne laskettuun aikaan asti.

Toisaalta sitä olisi jo niin valmis näkemään, että millainen tyyppi tuolta mahasta on tulossa. Ja toisaalta tuntuu, etten ole vielä ollenkaan valmis. En vielä osaa pitää itseäni äitinä, enkä näe itseäni siinä roolissa. Mutta kai se siitä ajan kanssa, onhan jo tämä raskauskin vaatinut sulattelua. Miehestä varmasti kuoriutuu aivan ihastuttava isä, niin täpinöissään se on tästä tulokkaasta.

Saas nähdä tuleeko seuraava päivitys vasta syntymän jälkeen. Jos näin laiskasti tulee kirjoiteltua, niin luultavasti :D