Totta se on

Tänään on rv4+1 ja kuukautiset ovat virallisesti myöhässä.
Testiviivat tummenevat hienosti ja oireitakin alkaa jo löytymään.
Ihan uskomatonta, että minä, kaikista ihmisistä, olen raskaana!

Tahdoin aloittaa raskausblogin ihan puhtaalta pöydältä. Historiastamme kirjoitan koosteen omalle sivulleen, mutta lapsettomuusjorinat saavat minun puolestani jäädä pölyttymään privaattiblogiini. En ajatellut poistaa sitä, mutta tuskin sitä tulen enää päivittämään, ellei tässä nyt käy huonosti. Menneitä en kuitenkaan pysty enkä haluakaan unohtaa, lapsettomuuskokemus varmasti kulkee mukana läpi elämän.

Ei olla 100%:sti löyty lukkoon toivottua lapsilukumäärää, mutta aika vahvasti on jo pitkään tuntunut siltä, että meistä tulee yksilapsinen perhe. Hoitoihin en taida olla enää valmis lähtemään ja aika epätodennäköistä taitaa raskauden alkaminen olla ilman niitä. Siitä syystä aion nyt ottaa kaiken irti tästä, ehkä ainoaksi jäävästä, raskaudestani. Parhaani mukaan yritän heivata negatiiviset ajatukset ja pelot jonnekin nurkan taa ja uskoa, että nyt todella on jo meidän vuoro.