Hyvin hurisee

Eilen alkoi 24. raskausviikko ja sikiön pitäisi ilmeisesti pikkuhiljaa kuulla jotain ääniä kohtuun asti. Hieman himottelisi Bola-korun ostaminen, mutta ehkä kuitenkin jätän sen väliin..

Neuvolassakin tuli piipahdettua, ja kaikki vaikutti hyvältä. Painosta sain kehuja, verenpaineet olivat pysyneet aisoissa, pissa oli puhdas ja hemoglobiinikaan ei ollut juuri laskenut lähtötasosta. Vauvan sykkeet pyörivät välillä 130-145 ja liikkeitä tosiaan tuntuu koko ajan enemmän.

Nyt olen alkanut tuntemaan liikkeitä myös tuolla pyrstön suunnalla. Se on ihan suoraan sanottuna todella hämäävää, ei nyt ehkä epämukavaa, mutta outoa kuitenkin. Vatsanahkaan kohdistuvat osumat ovat vielä toistaiseksi ihan kivoja seurata, mutta se pään/pyllyn punkeminen tuntuukin jo ikävämmältä ja melkein sattuukin välillä.


Olen kunnostautunut vaatehankinnoissa rakenneultran jälkeen ihan toden teolla ja nyt alkaa olemaan pikkuvaatteet kasassa, jotain saattaa ehkä olla jo vähän turhankin paljon, kun ostamissani paketeissa on tullut osassa valtavasti sellaista ihan perusvaatetta kylkiäisenä. Mutta parempi se lienee, että on pari ylimääräistä bodya, kuin että kaikki vaatteet olisivatkin yhtäkkiä puklailuiden takia pesussa. Ja kyllä mulla on mun mielestä näiden kaikkien odotettujen vuosien jälkeen lupa vähän hurahtaa ;)


Toinenkin mun mummoista sai eilen vihdoin tietää raskaudesta. Oli ihana kuunnella, kuinka se selvästi ilahtui ihan älyttömästi. Puhelu loppui lauseeseen: "Kyllä minä nyt niin innostuin tästä vauvasta, että taidanpa lähteä lumitöihin! Ai että!"
Naurattaa vieläkin, kuinka pirteäksi uutinen teki jo hieman vanhuudenhöperön mummon.

Vaunuhuumaa

Lupasin kirjoittaa tarkemmin vaunuista, ja nyt onkin kerrottavaa, kun käytiin lastentarvikeliikkeessä potkimassa renkaita ja pyörittelemässä vaihtoehtoja. Tuo oli ensimmäinen kerta, jolloin olen jalallani astunut noin hurjaan paikkaan. Olo oli hykerryttävä. Minä pääsin katselemaan pinnasänkyjä, kehtoja, vaunuja, turvaistuimia jne. Vihdoin se vuoronumero osui meidänkin kohdalle!

Meillähän oli siis tähtäimessä Gesslein Visionit, kolmipyöräiset oikein veikeän näköiset vaunut. Ne oli valitettavasti liikkeestä loppu, mutta kokeiltiin muitakin kolmipyöräisiä vaihtoehtoja. Eivät vakuuttaneet. Bumbleride Indiet olisivat muuten olleet ihanat, mutta niissä lasta ei saa istumaan naama työntäjään päin, joten ne oli diskattu jo etukäteen. Täytyi niitä silti väännellä ja käännellä. Jos etsittäisi taaperokärryjä, olisi nuo olleet kyllä meidän valinta aivan mielettömän makealla vihreällä verhoilulla.

Mut yllätti myös, kuinka jämäkältä kolmipyöräiset tuntuivat. Oli hieman mietityttänyt, että kippaako ne herkästi. Suurinta osaa en saanut minun hurjilla lihaksillani kippaamaan vaikka kuinka yritin. Saati jos vaunuissa olisi vielä ollut muutama kilo lisäpainoa lapsen ollessa kyydissä. Uskon siis, että varmasti ovat turvalliset.

Mutta koska tottakai se ylihuolehtivaisuus pikkuhiljaa yrittää nousta pintaan, päätettiin myyjän kehoituksesta vilkaista myös nelipyöräisiä malleja. Niitä suositeltiin erityisesti sen takia, koska meillä vaunulenkeillä mukana tulee kulkemaan kaksi koiraa. Nelipyöräiset ovat kuitenkin hieman jykevämmät ja helpommat hallita yllättävissä tilanteissa.

Onneksi kokeiltiin, koska ihastuttiin aivan totaalisesti Gesslein Futureihin, keinonahkaisella verhoilulla.

Kärryt on siis nämä ylemmät, ja alapuolella on ilmeisesti se kuosi, joka tulee ratasosaan, mutta runko on tuossa eri (oisko Gesslein F6?). Kuomussa oli myös kapea oranssi raita tuossa lipassa.

Kantokassin ja kovan kopan välillä hieman pähkäiltiin ja taidetaan päätyä tähän pehmeämpään versioon. Se menee hieman pidempään, koska on kuulemma tilavampi. Ja onhan tuota kätevämpi kantaakin. Kantokassi myös muuntuu lämpöpussiksi tai istuinpehmusteeksi tarvittaessa.

Materiaalina siis valkoinen keinonahka, joka on kuulemma tosi helppo pitää puhtaana. Muuten en ikimaailmassa harkitsisi valkoisia vaunuja, mutta tuollaiselta pinnalta tosiaan kura lähtee varmasti pyyhkimällä. Kuulemma oikein positiivista kommenttia on tuosta keinonahasta tullut, mutta kyllähän se varmasti ottaa osumaa jos siihen jotain terävää osuu.

Nämä vaunut veivät miehenkin mukanaan, eikä karsea hintakaan enää tuntunut pahalta, koska vaunuissa on kaikki ne ominaisuudet mitä vaan voidaan kaivata.

Ensinnäkin runko on törkeän hyvä. Edessä on kääntyvät eturenkaat, jotka saa lumisemmilla keleillä vaihdettua tavallisiksi isoiksi renkaiksi ja molemmat kuuluvat siis pakettiin. Ilmakumirenkaat valittiin, koska meillä päin hiekkateitä riittää ja ovat sellaisella alustalla paremmat. Joustoa saa säädettyä, ja rattaat menevät tosi kätevästi pakettiin parilla jalan painalluksella. Työntöaisassa on sekä pituus, että korkeussäädöt, ja istuinosan jalkatuen pituutta voi myös säätää lapsen kasvun mukaan.

Pidettiin myös tärkeänä, että turvakaukalon saisi kiinni runkoon. Tähän malliin sopii haluamamme Cybex Aton 2-kaukalo, jota varten täytyy vain ostaa adapterit. Adapterit voi pitää koko ajan rungossa kiinni, eikä niitä tarvitse irroitella saadakseen ratasosaa takaisin. Tuo ratasosa on käännettävissä tosi näppärästi, koska siinä on helppo pikalukitus. Lapsen saa siis istumaan sekä naama menosuuntaan, että työntäjään päin.

Mä en malttaisi odottaa, että saadaan nämä kotiin! Vielä ei vaan ole tarpeeksi valuuttaa tilillä, mutta tuossa helmi-maaliskuussa nämä on käytävä tilaamassa, koska toimitusaika vaunuille on n. 5vk ja ilmakumirenkaissa on ollut toimitusvaikeuksia, joten niissä voi mennä jopa 8vk. Nämä Suomen malliston Gessleinit tehdään aina tilauksesta (ellei joku kaupassa esillä oleva malli kelpaa sellaisenaan), joten kaikki osat voi valita mieleisikseen. Rungon saa valkoisena, hopeanvärisenä tai mustana, ja noita erilaisia kangasvaihtoehtoja on aivan mielettömästi.

Puoliväli

rv20+0, puolet takana ja toinen samanmoinen (tai ehkä hieman pidempi) rupeama edessä!

Uskomatonta, että raskaus on jo näin pitkällä. Vatsan kasvussa ei lähiviikkojen kuvista juuri eroa huomaa, mutta ilmeisesti lomamme aikana se otti melkoisen kasvupyrähdyksen kuitenkin, kun useampi on pysähtynyt siitä huomauttamaan.

Eilinen rakenneultra ehkä hieman konkretisoi sitä, että meistä on tulossa perhe. Epeli näytti jo ihan vauvalta, ja saatiin todella kauniita 3D-kuvia kasvoista. Hirmuinen nyrkkeilijä se tuntuu olevan edelleen, mutta oli sentään ultrassa kohtuullisen yhteistyöhaluinen ja mitat saatiin otettua hyvin ja rakenteet katsottua myös.

Kaikki oli kunnossa! Mitat vastasivat viikkoja, elimet ja luusto normaalit, ei havaittu napatyrää, huuli- tai selkärankahalkiota, ja ilmeisesti aika iso osa sydänvioistakin saatiin poissuljettua. Lääkäri oli ihan innoissaan, kuinka hienosti sai sydämen näkymään. Todella harvoin kuulemma saa niin hyvää kuvakulmaa ja sitä se sitten esittelikin pidemmän aikaa ja kuuntelutti sykkeitä ja kertoi virtauksista yms.

Istukka oli yllätyksekseni siirtynyt nt-ultran jälkeen takaseinämästä aivan eteen. Olin kyllä epäillyt, että se olisi vallannut oikeaa puolta, koska sieltä on vaikea saada sykkeet kuulumaan, ja liikkeitäkään en ole siellä tuntenut kertaakaan. Mutta keskellä ja edessä se oli. Aika jännä, sillä juurikin ihan keskellä vatsaa tunnen potkut voimakkaimmin ja siitä ne ensimmäisetkin liikehdinnät bongasin. Saa siis muksinnoissa todella olla jo voimaa! En kyllä edelleenkään tunne liikkeitä kuin istuessani tai selällään maaten, joten tuo istukan sijainti oli sinänsä huojentava tieto. Koen olevani onnekas, että tunnen edes jotain, kun osa ensikertalaisista ei tunne vielä yhtään mitään näillä samoilla viikoilla.

Sukupuolta ei haluttu selvittää, mutta jos se olisi ultrassa vilahtanut, niin ei se maailmanloppu olisi ollut. Vauva oli onneksi koko ajan sellaisessa asennossa, ettei lääkärikään jalkoväliä nähnyt, niin saadaan pitää sukupuoli salaisuutena loppuun asti :)

Lähipiirillä ja osalla läheisimmistä nettitutuista tuntuu olevan kuitenkin vahva epäilys siitä, että lapsemme on poika. Ehkä ne on hieman muovanneet omaa mielikuvaa vauvasta, koska huomaan kiinnittäväni huomiota enemmän poikamaisiin kuoseihin sekä lastenvaatteissa että -vaunuissa.

Vaunukaupoilla pitäisi käydä potkimassa renkaita ja ihmettelemässä ominaisuuksia. Yksi suosikki on nyt kyllä jo valikoitunut, mutta pakko se on käydä tarkastamassa vielä livenäkin. Teenkin varmaan oman postauksen vaunuista hieman myöhemmin.

Ekat raskausarpien alut on ilmestyneet toiseen rintaan. Jännää, ettei se ole kuitenkaan kutissut tai tuntunut kiristävältä. Toivottavasti nyt ei nahka kovin pahasti repeäisi. Vatsassa ei näy sentään viirun viirua, ainakaan vielä. Täytyy varmaan aloittaa rasvailu, jos siitä edes jotain apua olisi. Mun iho ei selvästi ole niin kimmoisa, mitä ajattelin ja näin talvisin mulla on taipumusta lievään atopiaan, joten iho on todella kuiva, joka varmaan lisää taipumusta arpiin.

Tumps

Ei tullut maailmanloppua - tuli mahtava lomamatka, ensimmäiset potkut ja paluu Suomeen.

Ensimmäisiä liikkeitä tuntui siis menomatkalla lentokoneessa rv17+2, ja eilen n. kaksi viikkoa myöhemmin oli vauvalla kunnon jumppatuokio iltasella ja mieskin pääsi jo tunnustelemaan niitä muksauksia.

Mä odottelin kovasti jotain ilmakuplien tapaista, tai sitten hentoista "kutitusta", kun tällaisia kuvauksia olen ekoista liikkeistä lukenut. Pah. Mitään sellaisia en ole tuntenut missään vaiheessa, vaan ensimmäinen elonmerkki tuntui koputukselta ja nyt nuo potkut ovat jo ihan tönäisyjä.

Tiistaina on vihdoin se kauan odotettu rakenneultra. Toivon kovasti, että lääkäri vilkaisisi pienen pätkän 4D-näkymässäkin ja olisi aika ihanaa saada joku hyvä kasvokuva kotiinkin. Noh, jos ei hienoja kuvia saada, niin täytynee harkita jos sitä raaskisi käydä vielä 4D-ultrassa hieman myöhemmin.


Tällä hetkellä elämä tuntuu niin hattaralta, etten edes löydä sanoja kuvailemaan tätä onnea.