Hyvin hurisee

Eilen alkoi 24. raskausviikko ja sikiön pitäisi ilmeisesti pikkuhiljaa kuulla jotain ääniä kohtuun asti. Hieman himottelisi Bola-korun ostaminen, mutta ehkä kuitenkin jätän sen väliin..

Neuvolassakin tuli piipahdettua, ja kaikki vaikutti hyvältä. Painosta sain kehuja, verenpaineet olivat pysyneet aisoissa, pissa oli puhdas ja hemoglobiinikaan ei ollut juuri laskenut lähtötasosta. Vauvan sykkeet pyörivät välillä 130-145 ja liikkeitä tosiaan tuntuu koko ajan enemmän.

Nyt olen alkanut tuntemaan liikkeitä myös tuolla pyrstön suunnalla. Se on ihan suoraan sanottuna todella hämäävää, ei nyt ehkä epämukavaa, mutta outoa kuitenkin. Vatsanahkaan kohdistuvat osumat ovat vielä toistaiseksi ihan kivoja seurata, mutta se pään/pyllyn punkeminen tuntuukin jo ikävämmältä ja melkein sattuukin välillä.


Olen kunnostautunut vaatehankinnoissa rakenneultran jälkeen ihan toden teolla ja nyt alkaa olemaan pikkuvaatteet kasassa, jotain saattaa ehkä olla jo vähän turhankin paljon, kun ostamissani paketeissa on tullut osassa valtavasti sellaista ihan perusvaatetta kylkiäisenä. Mutta parempi se lienee, että on pari ylimääräistä bodya, kuin että kaikki vaatteet olisivatkin yhtäkkiä puklailuiden takia pesussa. Ja kyllä mulla on mun mielestä näiden kaikkien odotettujen vuosien jälkeen lupa vähän hurahtaa ;)


Toinenkin mun mummoista sai eilen vihdoin tietää raskaudesta. Oli ihana kuunnella, kuinka se selvästi ilahtui ihan älyttömästi. Puhelu loppui lauseeseen: "Kyllä minä nyt niin innostuin tästä vauvasta, että taidanpa lähteä lumitöihin! Ai että!"
Naurattaa vieläkin, kuinka pirteäksi uutinen teki jo hieman vanhuudenhöperön mummon.