Loppuukohan aika kesken?

Tässä alkaa kyllä jo vähän hirvittämään, kun viikot hurahtaa ohitse ihan järkyttävää vauhtia. Tuntuu, ettei mitään saa kotona aikaiseksi ja sielläkin olisi vielä paljon puuhaa ennen vauvan syntymää.

Mä toivon, että mun äiti voisi tulla mun kaveriksi maalaushommiin kun mun äitiysloma alkaa. Haluaisin saada olohuoneen maalattua loppuun, mutten mä taida uskaltaa itse kekkuloida katonrajassa. Makkarin kohtalo on vielä vähän auki. Uutta väriä sekin kaipaisi ja uudet verhot.  Eteinen pitäisi saada järjesteltyä uudelleen, jotta saadaan vaunut kulkemaan siitä näppärästi ja niille tarvitsisi myös sellaisen säilytyspaikan etteivät olisi jatkuvasti tiellä. Toisinsanoen eteisen peilikaappihirvitys pitäisi purkaa ja kehittää tilalle jotain muuta.


Hankinnat on onneksi kohtuu hyvällä mallilla.

Tähän mennessä kasassa:

- yhdistelmävaunut
- kohtuamme (Shantala Babybath)
- trikoinen kantoliina
- rintapumppu (Avent Isis) + pari pulloa
- 4 maidonkerääjää
- tarrakapalo (Swaddle Me)
- imetysliivit (Bravado Body Silk Seamless)
- muutamia pieniä kestovaippoja eri merkeiltä
- kosteussulku sänkyyn
- makuupussi (Pikku-Aappa)
- valtava määrä vaatteita


Vielä hankittavia:

- turvakaukalo (Cybex Aton II ?) + isofix-telakka
- kokoontaittuva hoitopöytä
- kehto (Stokke Daybed)
- harsoliinoja
- pari lasista tuttipulloa (Lifefactory)
- kestoliivinsuojia
- hoitolaukku
- lakanoita kehtoon ja pinnasänkyyn
- Lansinoh-voidetta
- pari tetraa korviketta
- paketti pieniä kertisvaippoja
(- pinnasänky)
(- sitteri)

Kuinka pelottavaa...

.. kun sitä vihdoin alkaa tajuamaan, että perheenlisäystä on todella tulossa.

Olen tähän asti tehnyt hankintoja vähän kuin "autopilotilla", eikä se ole aikaisemmin oikein iskenyt. Mutta viime sunnuntai oli iso harppaus, ilmeisesti myös miehelle. Alkuvuoden yllättävien menoerien vuoksi päädyimme kuitenkin katselemaan vaunuja käytettynä ja mieleiset löytyivätkin kohtuu läheltä meitä. Sunnuntai oli suuri päivä, kun kävimme hakemassa kärryt kotiin.

Olohuoneessamme odottaa nyt käyttäjäänsä ylläolevan malliset, suklaanruskeat Gesslein Visionit vuosimallia 2011. Hieman kauhunsekaisin ja huvittunein fiiliksin ollaan niitä ihmetelty ja työnnelty. Mukaan tuli ratasosan lisäksi siis pehmeä kantokoppa, jalkapeitto ja sadesuoja. Kaupanpäällisiksi myyjä antoi myös Baby Björnin limenvihreän rintarepun. Tästä ei ilmeisesti ole iloa kuin ihan ensikuukausina, joten jos vauva kantovermeessä tuntuu viihtyvän, täytynee sijoittaa monipuolisempaan ja parempaan kantoreppuun (Manduca, Stokke Baby Carrier tms).



Eilen siirryttiin taas uudelle viikolle. Sen kunniaksi vauva päätti illalla sängyssä venytellä vatsassa poikittain. Pääsin tunnustelemaan päätä ja pyllyä, ehkä jalkaakin. Kovasti se kasvaa, kun parin viikon sisään painoa pitäisi olla kertynyt jo suunnilleen kilon verran. Juurihan se oli vasta muutaman millin pituinen solumöhkäle!

Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että olen edelleen raskaana. Nyt aletaan olla jo niin turvallisilla viikoilla, että vauvalla alkaa olla hyvät mahdollisuudet selvitä, vaikka synnytys käynnistyisikin etuajassa. Tässä vaiheessa kuitenkin tuntuu, että tämä raskausaika on kulunut ihan liian nopeasti. Kun tätä on odottanut niin monta vuotta, niin melkein toivoisi, että saisi olla raskaana hieman pidemmän aikaa. Mieli voi kyllä muuttua, kun vatsa vielä tästä kasvaa ja jotain vaivojakin ehkä ilmaantuu. Toistaiseksi olen selvinnyt hyvin vähällä. Vasta ihan äskettäin on alkanut ylävatsaa kiristelemään, kun kohtu ilmeisesti raivaa tilaa ja nahka venyy ja paukkuu. Toki kohtu on jo sen verta iso, että se hankaloittaa kumartelua ja tekee mm. portaiden kapuamisesta melko raskasta. Autoilu sentään sujuu vielä ihan kivasti, mutta autosta pois pääseminen on jo aika hankalaa.