torstai 14. helmikuuta 2013

Kuinka pelottavaa...

.. kun sitä vihdoin alkaa tajuamaan, että perheenlisäystä on todella tulossa.

Olen tähän asti tehnyt hankintoja vähän kuin "autopilotilla", eikä se ole aikaisemmin oikein iskenyt. Mutta viime sunnuntai oli iso harppaus, ilmeisesti myös miehelle. Alkuvuoden yllättävien menoerien vuoksi päädyimme kuitenkin katselemaan vaunuja käytettynä ja mieleiset löytyivätkin kohtuu läheltä meitä. Sunnuntai oli suuri päivä, kun kävimme hakemassa kärryt kotiin.

















Olohuoneessamme odottaa nyt käyttäjäänsä ylläolevan malliset, suklaanruskeat Gesslein Visionit vuosimallia 2011. Hieman kauhunsekaisin ja huvittunein fiiliksin ollaan niitä ihmetelty ja työnnelty. Mukaan tuli ratasosan lisäksi siis pehmeä kantokoppa, jalkapeitto ja sadesuoja. Kaupanpäällisiksi myyjä antoi myös Baby Björnin limenvihreän rintarepun. Tästä ei ilmeisesti ole iloa kuin ihan ensikuukausina, joten jos vauva kantovermeessä tuntuu viihtyvän, täytynee sijoittaa monipuolisempaan ja parempaan kantoreppuun (Manduca, Stokke Baby Carrier tms).



Eilen siirryttiin taas uudelle viikolle. Sen kunniaksi vauva päätti illalla sängyssä venytellä vatsassa poikittain. Pääsin tunnustelemaan päätä ja pyllyä, ehkä jalkaakin. Kovasti se kasvaa, kun parin viikon sisään painoa pitäisi olla kertynyt jo suunnilleen kilon verran. Juurihan se oli vasta muutaman millin pituinen solumöhkäle!

Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että olen edelleen raskaana. Nyt aletaan olla jo niin turvallisilla viikoilla, että vauvalla alkaa olla hyvät mahdollisuudet selvitä, vaikka synnytys käynnistyisikin etuajassa. Tässä vaiheessa kuitenkin tuntuu, että tämä raskausaika on kulunut ihan liian nopeasti. Kun tätä on odottanut niin monta vuotta, niin melkein toivoisi, että saisi olla raskaana hieman pidemmän aikaa. Mieli voi kyllä muuttua, kun vatsa vielä tästä kasvaa ja jotain vaivojakin ehkä ilmaantuu. Toistaiseksi olen selvinnyt hyvin vähällä. Vasta ihan äskettäin on alkanut ylävatsaa kiristelemään, kun kohtu ilmeisesti raivaa tilaa ja nahka venyy ja paukkuu. Toki kohtu on jo sen verta iso, että se hankaloittaa kumartelua ja tekee mm. portaiden kapuamisesta melko raskasta. Autoilu sentään sujuu vielä ihan kivasti, mutta autosta pois pääseminen on jo aika hankalaa.

7 kommenttia:

  1. Näyttää aika simpsakoilta vaunuilta :) Onnittelut ostoksesta! Saako noissa Gessleinin vaunuissa tuon etupyörän lukkoon?

    Me päädyttiin koiraperheenä Teutonian Spirit S3:n elikkä vähän vastaava malli taitaa olla kyseessä. Odottavat kasaamista autotallissa :D vaunujen oston jälkeen iski todella pelottava olo, nyt se on jo onneksi vähän helpottanut.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, saako kysyä, ei toki tarvitse vastata, mitä maksoitte noin suurin piirtein noista vaunuista käytettynä?

    VastaaPoista
  3. Fru L,
    etupyörän saa tosiaan myös lukittua ja ovat ominaisuuksiltaan käsittääkseni muutenkin aika lähellä noita Teutonian kolmipyöräisiä :)

    Käytettynä maksettiin 340e, uutena ostettuna olisimme köyhtyneet n. 730e, joten huima säästö tuosta tuli, kun ainoa miinus käytettyjen ostossa oli jäykähkö etupyörän akseli, jollaisen saa kyllä varaosana ostettua, jos tehokas putsaus ja öljyäminen ei auta.

    VastaaPoista
  4. Hyvä hinta oli! Itse katselin Teutonioita käytettynä ja törmäsin toistuvasti pyyntihintoihin, jotka olivat lähempänä 600 euroa kuin 500! (Olen tosin aika tarkka värin ym. ominaisuuksien suhteen.) Näissäkin vaunuissa oli poikkeuksetta joko takuu mennyt umpeen tai ostopaikka ulkomailta ja mahdolliset takuuseen mentävät korjaukset olisi käytännössä ollut mahdoton toimittaa, enkä siis halunnut ostaa yli kolmea vuotta vanhoja vaunuja. Päädyttiin siis uusiin, joissa tosiaan se kolmen vuoden takuu ja takuuhuolto toimii lähellä.

    Menisikö tuo etupyörän akselin huolto/ vaihto takuuseen?

    VastaaPoista
  5. ^ Menisi, jos aikaa ostosta olisi alle 2v. Mun pitää vielä kysäistä vaunujen myyjältä, että oisko niillä ostokuittia tallessa. Vähän kyllä epäilen, että takuu on jo mennyt umpeen.

    Mullakin on tarkat värikriteerit, ja tuntuukin ihan lottovoitolta, kun löytyi juuri mieleinen kuosi. Ja etenkin kun tuota mallia ei vähän käytettynä oikein tunnu löytyvän mistään! Mullekin yli 3v vanhat vaunut oli ihan no-no. Tuntuu uskomattomalta, että jotkut kauppaavat jopa 10v vanhoja kärryjä useamman satasen hintapyynnillä.

    VastaaPoista
  6. Oi, muistan tuon lapsen tulemisen konkretisoitumisen! Oli järkyttävän ihanaa ja ihmeellistä ostaa vaunut ja rullailla niitä vatsaa silitellen eestaas olohuoneessa. :)

    Kantovälineistä suosittelen omasta kokemuksesta muuten ihan ehdottomasti Stokken Carrieria! Meillä on ollut Babybjörn, Manduca, pari kantoliinaa ja Stokke, ja vaikka kaikilla on puolensa, Stokke on ollut joustavin käytössä ja pitkäikäisin - Lohikäärmelapsi on pienempänä tykännyt tulla kannetuksi Stokkessa etupuolella ja nyt, kun tyyppi on jo reilut 70 cm pitkä, kannetaan selkäpuolella, ja sekin toimii hienosti. Ja tosi helppo käyttää, kunhan ensin ensihämmennyksestä selviää (kun paketin avaa, tulee sellainen fiilis, että tässä on kyllä ihan liian monta liikkuvaa osaa. Mutta ei siinä lopulta ole, heh.).

    VastaaPoista
  7. Hei, suurella kiitollisuudella olen seurannut matkaasi äidiksi ;) Olen sydämestäni iloinen, että vihdoinkin sinustakin tulee äiti.
    Joskus siis aikoja aikoja sitten törmäsin kuulumisiisi Helistimessä. Meille syntyi ihana poika v. 2007, mutta lukuisten peräkkäisten keskenmenojen jälkeen pitää kai todeta, ettei meille koskaan tule toista lasta.

    No mutta se, mitä piti kommentoida oli, että mieti kuitenkin vielä tuota Baby Björnin käyttöä. Manducassa (tai Ergossa ja vastaavissa) vauva istuu ns. sammakkoasennossa eli kantorepun alaosa tukee lasta polviin asti ja tuo on se ainoa oikea asento lapselle kantorepussa. BB:ssä lapsi ns. roikkuu ja lapsen paino jakautuu väärin. Tämä on yksi tärkeimmistä seikoista valitessasi kantoreppua.

    Kaikkea hyvää loppuodotukseen ja myös aurinkoista kevään odotusta!

    Minä seurailen matkaasi täällä taustalla ;)

    terv. ihanan Alvarin äiti

    VastaaPoista