Täsmällistä

Aamuni alkoi tänään neljältä.
WC-visiitin jälkeen havahduin siihen, että alaselkää särki. Ajattelin nukkuneeni vain huonossa asennossa ja yritin saada vielä unen päästä kiinni. Yhtäkkiä havahduin siihen, että selkäsäryt ovat melkoisen aaltoilevia ja sitten välähti - muahan supistaa!

Tunnin verran ihmettelin tilannetta, haluten varmistua siitä, ettei supistukset ole vain mun mielikuvituksen tuotetta. Viideltä hain kännykän viereen ja aloin kellottamaan. Ja kyllä niitä vaan ropisi 6-15min välein. Osa kipeämpiä, osa miedompia.

Missään nimessä eivät siis ole säännöllisiä, saati niin kipeitä että kaipaisin edes särkylääkettä vielä. Kestoltaan ovat olleet 1-1,5min luokkaa.


Tämähän menee jännäksi.
Ties vaikka tämä vauva olisi yhtä täsmällinen kuin äitinsä ja syntyisi laskettuna päivänä :)

Tai sitten kärvistellään vielä päivä tolkulla.
Mutta ainakin jotain tapahtuu, kun ennen tätä ei ole ollut mitään enteitä synnytyksestä!

Raskausdementiaa ja muita vaivoja

Täysiaikaisia ollaan oltu nyt viikon verran, ja päivien kuluessa vaivatkin lisääntyy. Olen siis lämpimien kelien jälkeen saanut riesakseni jalkojen turvotuksen, joka hankaloittaa elämää ihan valtavasti. Turvotuksen takia yhdetkään kengät ei enää mahtuneet jalkaan, joten onneksi löysin kirpparilta "todella hemaisevat" punaiset tarrasandaalit. Turvotusta on ilmeisesti myös jalkapohjissa, koska seisoskelu alkaa sattua niihin jo ihan muutamassa minuutissa. Toki tällä melkein 20kg painonnousulla on vaikutusta myös. Ei nämä kintut ole tottuneet kantamaan näin painavaa lastia mukanaan.

Uuden viikon kunniaksi eilen piti olla neuvola. En tajua miten luotin jo normaalistikin huonoon muistiini, enkä varmistanut päivällä neuvolakortista vastaanottoaikaa. Onneksi tuli vilkaistua sentään ennen kuin hyppäsin auton rattiin, koska olin ihan iloisesti painelemassa sinne tunnin myöhässä. Ei auttanut kuin soittaa, etten millään ehtisi paikalle, joten aikaa siirrettiin viikolla eteenpäin sikälimikäli ei olla synnärillä.

Kuinka outoa onkaan ajatella, että synnytys voi todella käynnistyä ihan minä hetkenä hyvänsä. Oma olo on vielä rauhallinen, mutta läheiset tuntuvat jo olevan tulisilla hiilillä. Olisi vielä niin paljon tekemistä ennen vauvan tuloa, että saisi kyllä ihan suosiolla pysytellä mahassa sinne laskettuun aikaan asti.

Toisaalta sitä olisi jo niin valmis näkemään, että millainen tyyppi tuolta mahasta on tulossa. Ja toisaalta tuntuu, etten ole vielä ollenkaan valmis. En vielä osaa pitää itseäni äitinä, enkä näe itseäni siinä roolissa. Mutta kai se siitä ajan kanssa, onhan jo tämä raskauskin vaatinut sulattelua. Miehestä varmasti kuoriutuu aivan ihastuttava isä, niin täpinöissään se on tästä tulokkaasta.

Saas nähdä tuleeko seuraava päivitys vasta syntymän jälkeen. Jos näin laiskasti tulee kirjoiteltua, niin luultavasti :D