Ristiriitaista

Tuntuu vaikealta kirjoittaa omia hehkutuksia, kun nyt on viimeisten parin viikon sisään kanssaodottajia tippunut kelkasta pois, niin blogimaailmassa kuin foorumeillakin. En voi sanoa, että tuntuisi väärältä, että olen itse edelleen raskaana, mutta pahalta tuntuu muiden puolesta kuitenkin. Ajatus siitä, että oma odotus päättyisi, yhtäkkiä näin hyvillä viikkolukemilla, on musertava.

Mä koin pienoisia kauhun hetkiä lauantaina. Aivan tyhjästä alkoi kamala vatsa- ja selkäkipu, pahimmillaan se oli jopa kovempi kuin menkkojen aikaan. Se kesti useita tunteja, ja paheni aina istuessa. Seisaalteen ja makuulla oli helpompaa.

Kivut hellittivät onneksi lopulta, eikä niiden yhteydessä tullut vuotoa, mutta olin siitä lähtien varpaillani tämän raskauden jatkumisen suhteen. Löysin kotidopplerin niin hyvästä tarjouksesta, että mun oli yksinkertaisesti pakko tilata se. Ja paketti saapui eilen.

Syke löytyi. Mikä helpotus!
Nyt tuntuu helpommalta odottaa ensi viikon ultraa.