Hupsista!

Painonmuutos 1100g/vk. Ohops...
Ekaa kertaa tuli pieni huomautus kätilöltä, kun ihan tuota tahtia ei kyllä tarvitsisi nousta. Kaikki muu oli kuitenkin neuvolassa kunnossa; pissa puhdas, verenpaine ok, sf-mitta keskikäyrällä, lapsivettä normaalisti eikä turvotusta, joten ei auta kuin toivoa, että tää olisi nyt joku hetkellinen aineenvaihdunnan hidastumisesta johtuva juttu tms.

Emmittiin tuossa miehen kanssa, että ei taideta lähteä kunnallisen puolen järkkäämään perhevalmennukseen. Joku synnytysvalmennus olisi kuitenkin kiva käydä, joten kyselin tuolta meidän kätilöltä mahdollisuutta sellaiseen privaattikäyntiin, jolloin käytäisi kimpassa synnytystä ja siihen liittyviä juttuja läpi. Varattiinkin siis 1,5h aika kuukauden päähän, jolloin pitää raahata mieskin mukaan. Sitä ennen olisi hyvä käydä tutustumiskäynnillä Jorvissa, joten täytynee soitella sinnekin melko pian.

Hui, kun alkaa jo vähän jännittää. Synnytys ei kyllä kovin ahkerasti ole ollut mielessä. Suhtautuminen on ollut tähän mennessä lähinnä luokkaa: "On ne muutkin selvinneet." Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa ajatuksissa pyöriä kaikenmaailman kauhuskenaarioita. Mitäs jos vauva päättääkin jämähtää perätilaan? Mitä jos lääkäri toteaa lantion liian ahtaaksi alatiesynnytystä ajatellen? Mitä jos menetän täysin itseni hallinnan kovissa kivuissa? Ehditäänkö ajoissa sairaalaan? Mitä jos repeän pahasti?

Yritän vakuutella itselleni, että kaikki järjestyy kyllä tavalla tai toisella. Jotain vastauksia saanen ensi kuun alussa suunnatessamme ylimääräiseen ultraan. Samalla lääkäri tsekkailee vähän mun lantion tilavuutta ja tekee vauvasta painoarvion. Tarjontaakin ilmeisesti tarkastellaan ja kohdunkaulan kypsymistä.


Kova on kyllä liikkumaan tämä tyyppi. Ja tuntuu viihtyvän harvinaisen kummallisissa asennoissa. Lempipaikka on ilmeisesti vatsan pohjalla poikittain, ja nyt taas tuntuu olevan jossain ihme sykkyrässä heti navan takana. Ajoittain on hitusen tukala olo, kun on niin kova myllerrys päällä. Potkuja ei enää tunnu kovin usein, vaan enemmän alkaa liikkuminen olemaan erilaisia tuuppaisuja ja venyttelyjä. Kai se tila alkaa käymään jo vähän ahtaaksi?

Enää viisi viikkoa töitä jäljellä!