torstai 28. marraskuuta 2013

Rytmiä etsimässä

Meidän pikkulikka on parin päivän päästä puolivuotias. Siitä minivauvasta on ihan silmänräpäyksessä kasvanut iso tyttö. Sitä niin haluaisi pysäyttää ajan hetkeksi, vaikka toisaalta jo innoissaan odottaa seuraavia kehitysaskeleita.

Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat kuluvan ihan älyttömän nopeasti. Juurihan sitä vasta ihmeteltiin ensimmäisiä hymyjä ja nyt jo istutaan pieniä hetkiä syöttötuolissa, syödään omatoimisesti, liikutaan paikasta A paikkaan B.

Vauva-aika on toisaalta yllättänyt helppoudellaan, toisaalta taas tämä väsymys ja sen tuoma pieni alakuloisuus ja saamattomuus on vaivannut paljonkin. Tuntuu koko ajan, että pitäisi pystyä olemaan jotain enemmän. Tekemään enemmän. Pitäisi ehtiä hoitamaan lapsi, koirat ja koti. Pitäisi ehtiä huoltamaan parisuhdetta. Pitäisi ehtiä joskus suihkuun.

Ehtisihän sitä mitä vain, jos olisi jaksamista. Tyttö nukkuu nykyään todella upeita päiväunia, välillä jopa neljäkin tuntia putkeen. Aamuisin olen kuitenkin niin koomassa, etten tytön nukutuksen jälkeen saa oikein otetta mistään. Käytän pikaisesti koirat itkuhälytin kädessä, jonka jälkeen keitän kupposen kahvia ja pyörin ympäri kämppää, miettien mistä alottaisin. Ja lopulta huomaan, etten ole aloittanut mitään, enkä saanut aikaan mitään. Päivällä sujuu jo vähän paremmin ja yleensä olenkin aktiivisimmillani sen jälkeen, kun mies palaa töistä ja voi pitää silmällä tyttöä.

Olen myös huomannut, että vauvan itkun kuunteleminen on mulle aivan suunnattoman raskasta. Iltanukutuksien kanssa on ollut nyt jokusen päivän aika hankalaa -- yliväsyneenä tytöstä kuoriutuu lohduttomasti huutava vauva, joka saa äitinsäkin itkemään. Uskoisin kuitenkin, että nämä iltahankaluudet ovat taas vain yksi niistä kuuluisista Vaiheista. Meidän päivärytmi on selvästi hakemassa uutta rytmiä. Nyt on juuri käynnissä siirtymä kolmista päiväunista kaksiin. Ja kiinteiden tulo kuvioihin sekoittaa myös pakkaa. Ja hampaat. Ja taitojen kehittyminen.



















Juuri totesin pari päivää sitten miehelle, kuinka musta tuntuu, että päivät on täynnä syöttämistä, vaipanvaihtoa ja nukuttamista. Ja kiinteiden aterioiden määrää pitäisi ilmeisesti vielä saada jossain vaiheessa lisättyä viiteen. Apua! Imetyshetket on onneksi lyhyitä, puhutaan vain muutamista minuuteista kerrallaan, mutta sormiruokailu vie paljon aikaa. Ainakin vielä toistaiseksi, kun lähinnä tutustutaan eri ruoka-aineisiin.

Kovin kummoisia määriä ruokaa ei taida vatsaan asti päätyä. Hienosti tyttö kuitenkin on maistanut kaikkea, mitä on tarjottu. Uusin lemppari taitaa olla tomaatti. Sitä on myös ihanaa hakata pöytää vasten niin, että siemenet roiskuu ympäriinsä. Kukka- ja parsakaali on kiehtovia lähinnä sormituntuman vuoksi. Siitä näpräilystä aiheutuvaa silppua onkin harvinaisen hankalaa siivota pois. Maissinaksut on myös maistuneet, ja riisikakut. Kurkku, kesäkurpitsa ja banaani on myös ihan ok. Marjasoseitakin olen antanut -- levitettynä riisikakulle ja myös lusikalla purkista. Sose on ollut niin hyvää, että lisälusikallisia vaaditaan hapuilemalla lusikan suuntaan tai hakkaamalla ponnekkaasti pöytää. Seuraava sosepurkillinen maistuukin appelsiinilta, banaanilta ja mangolta. Saa nähdä millaisia irvistyksiä saadaan sen myötä katsella.

9 kommenttia:

  1. Noi aikakaudet, kun uutta päivärytmiä ollaan haettu, ovat meillä ottaneet koville. Just nyt on tilanne se, että ollaan siirtymässä kaksista päikkäreistä yksiin. Yhdet on tällä hetkellä vielä hieman liian vähän, mutta kahdet menee yli ( yöuni kärsii). E on kiukkuinen oikeastaan molemmissa tapauksissa, hän on aina ollut herkkä "huonolle rytmille". Mutta tiedän, että pian taas helpottaa, tälläistä se oli myös kun siirryttiin kolmista päikkäreistä kaksiin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä siirtymävaihe on kyllä hankala. Meilläkin kahdet päikkärit on liian vähän, kolmet liikaa. Kolmien päikkäreiden kanssa yöuni lyhenee vain seitsemään tuntiin, kaksien kanssa päästään vähän parempaan saldoon, mutta silloin ilta kärsii, kun se on yhtä huutoa ja kitinää väsyn takia. Ja nukahtamista vastaan pitää tottakai taistella kaikin keinoin, kun yliväsymys yllättää.

      Ja kiinteät on nyt sopivasti vetäneet vatsan jumiin, joten mahavaivat herättelevät vähän turhan tiheästi. Eli koko perhe on väsynyt :P

      Poista
  2. Ja piti vielä kommentoida tuota itkun kuuntelua ja sen vaikeutta. Se on kyllä hirveetä kuunnella oman lapsen itkua, tiedän tunteen kun itsekkin alkaa jo itkemään kun niin ketuttaa ja väsyttää ja tekee pahaa.

    VastaaPoista
  3. Hihi, ihania kuvia! Mekin harrastettiin paljon sormiruokailua ja se oli kyllä kivaa. Ja siis harrastetaan vieläkin, koska lusikalla syöminen ei vielä ihan suju tytöltä (n. 1v2kk) itseltään kovin hyvin... Usein kyllästyy pienen yrityksen jälkeen ja jatkaa sormilla syöden (tai/ja sit mä vaan syötän lusikalla). :D Meillä maito oli piiitkään tärkeintä ruokaa ja se 5. ateria saatiin muistaakseni joskus 9 kk:n iässä mukaan. Sitä ennen hyvä kun saatiin neljä ateriaa kunnolla menemään alas. Tuskinpa teilläkään kovin kiirettä tarvitsee pitää. :)

    Ja voi väsymys täälläkin, sillä neiti ei vieläkään nuku öitään putkeen unikouluyrityksistä huolimatta. zZz.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihan tyytyväinen jos saadaan mahdutettua päivään lounas ja iltapala tällä hetkellä. Välipala onnistuu satunnaisesti. Aamupala tuntuu turhalta, kun ei yön maitotankkauksen jälkeen tuolle tytölle tunnu maistuvan mikään. Turha sitä väkisin on siis tarjota. Eiköhän senkin aika joskus tule :)

      Poista
  4. Voi jee mitkä hiukset teidän pirpanalla on, meillä näytetään edelleen kaljulta :D Mua vaivaa myös saamattomuus, toki meillä ei nukuta päivisin, tai no nukutaan, max tunti, usein puoli tuntia, huoh. Onneksi edes yöllä nukutaan neljän tunnin pätkiä... Mun on vaikee hyväksyä mun omaa saamattomuutta ja väsymystä, mikä tekee siis kaiken vaikeammaksi. Toki meillä ei ole ollut helppoa. Kolmenkuukauden koliikki ja edelleenkin itkuja on satunnaisesti iltaisin. Itkuja on kyllä tosi vaikea kuunnella, vaikka tietää että pirpanalla ei ole mitään hätää vaikka itkeekin, niin sydämmeen se sattuu...

    Olispa muuten kiva kuulla sormiruokailusta lisää. Mä en oo jotenkin uskaltanu lähtee siihen hommaan, vaikka se kovasti kiinnostaiskin.

    Ilkikurimus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulen kirjoittelemaan sormiruokailusta enemmänkin, kunhan taas saan aikaiseksi istahtaa alas ja paneutua uuteen blogitekstiin :P

      Ja tukkaa tosiaan on ihan riittämiin. Missään vaiheessa se ei ole tippunut, vaan sitä tuntuu tulevan koko ajan lisää. Hieman haastavaa on selvitellä takkuja näin pieneltä :D

      Poista
  5. Meidän puolivuotias sai parin viikon aikana viisi hammasta. ( Kaksi tuli jo pari kuukautisena) Ja voin sanoa, että se sotki ihan kaiken. En muista, että milloin olisin ollut näin väsynyt. Suu on takuulla arka, eikä anna kunnolla katsoa, mutta olin tänään näkevinänä, että se kahdeksaskin hammas sieltä taitaa tulla. Ehkäpä sitten pitää pientä taukoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh! Teillähän on tehty hampaita ihan urakalla! Meillä on vasta kaksi hammasta, jotka puhkesivat molemmat samalla viikolla n. 5,5kk iässä. Sitä kolmatta ollaan nyt pari viikkoa odoteltu, kun nyrkki maistuu taas ja kuolaa lentää kaaressa. Toivottavasti teillä tosiaan tulisi pieni tauko, ettei koko ajan olisi hammaskäninää :)

      Poista