Jännitystä elämään

Eilen käynnistyi yhdeksäs raskausviikko ja sen kunniaksi oli myös ensimmäinen neuvolakäynti. Tuttu kätilö otti meidät vastaan todeten, että on ihana nähdä näissä uusissa merkeissä ja tuolla raskausklinikan puolella.

Ihan alkuun piti vilkaista, että vieläkö kohdussa on elämää. Yritettiin vatsan päältä, ja vaikka kuinka kaiveltiin, ei vaan millään löytynyt koko kohtua. Virtsarakko näkyi, mutta siinä kaikki. Kätilö sitten varovasti ehdotti, että kokeiltaisiinko alakautta. Ei kuulemma ollut tehnyt vaginaalista ultraa kuin kahdesti aiemmin, joten tässä vaiheessa mä otin jo sen asenteen, että ultrasessio saattaa venyä melko pitkäksi.

Joten pöksyt pois ja sitten aloitettiin kohdun etsintä uudestaan. Melko pian se näkyikin ruudulla pitkulaisena mustana aukkona. Mutta mitään ei siellä sisällä näkynyt. Kätilö etsi ja etsi, ja me miehen kanssa jännitettiin. Ja vaikka kuinka kaiveltiin, kohtu näytti tyhjältä ja kätilö jo ehti päästää suustaan, ettei kovin hyvältä näytä. Kaikki nähtiin kyllä häivähdys jotain, mutta se ei näyttänyt lupaavalta. Onneksi ultrausta jatkettiin vielä hetki, koska jostain kohdun perimmäisestä sopukasta löytyi kuin löytyikin ihan viikkoja vastaava, reilun sentin mittainen papu, jonka sydän sykki vimmatusti.

Mies oli pyörtymisen partaalla, mutta kyllä se itselläkin meinasi paniikki pukata päälle ennen kuin alkio löytyi. En vaan voinut uskoa, että sitä ei siellä olisi, kun lisää oireitakin oli ilmaantunut.

Kaikki hyvin, loppu hyvin :)

Verenpainetta mitattiin useaan kertaan. Ja aina se oli korkea. Ja niin se on ollut aina ennenkin. Sukuvika, minkäs teet. Hemoglobiiniarvo oli 129, eli kuulemma hyvä. Sitä ei mun ymmärtääkseni seurata ihan joka kerralla, vaan kätilö puhui, että puolivälin paikkeilla tsekattaisi arvoa uudestaan. Labroihin en vielä saanut lähetettä. Meillä on jo infektioverikokeet otettu lapsettomuushoitojen yhteydessä, joten niitä ei tarvitse onneksi ainakaan ottaa uudestaan. Se oli muistaakseni yli satasen paukku, joten onhan se selvää säästöä jos ne ainakin jää pois laskuista!

Nt-ultra varattiin marraskuun puolenvälin tienoille. Sen tulee tekemään joku HYKSin erikoislääkäri, joka pitää siis yksityistä vastaanottoa myös tuolla raskausklinikalla. Kätilö veikkasi, että meidän kemiat vois sopia yhteen tuon puheliaan sedän kanssa, kun se kyseli mun lääkäritoiveita. Mä totesin, että mieslääkärit on yleensä hellempiä, joten suosin mieluusti niitä. Joten saamani piti!

Saatiin kaikennäköisiä kirjasia mukaan ja ruokaohjeistuksia. Niihin onneksi tuo meidän kätilökin suhtautui ihan maalaisjärjellä, mutta ammattinsa puolesta joutuu kuitenkin nuo THL:n laatimat suositukset käymään meidän kanssa läpi. Kalaa ei kuulemma tarvitse syödä yhtään normaalia enempää, eikä sillä mitään hallaa tee lapselle vaikka suositukset sanookin että pitäisi popsia fisuja kahdesti viikossa. Ei kuulemma juuri kukaan normaali suomalainen syö noin paljoa kalaa! Kovat juustot on ok vaikka olisivatkin tehty pastöroimattomasta maidosta, ja tuorejuustojen listeriariskikin on niin olematon, ettei niistä tarvitse repiä stressiä. Pihvit voi kuulemma myös syödä mediumina, jos välttämättä haluaa, koska silloin liha on kuitenkin jo lämmintä eikä täysin raakaa.

Kaiken kaikkiaan jäi ihan hyvä fiilis käynnistä, vaikka säikyteltiinkin. Yksi pikakäynti on vielä nt-ultraa odotellessa kuun vaihteessa, jolloin koitetaan kuunnella sydänääniä ja saan silloin varmaan ne labralähetteetkin.