Ultrakuulumisia

Aikaisemman blogipohjan kanssa tuli ongelmia, joten oli etsittävä uusi. Tämä saa nyt kelvata, ainakin toistaiseksi.

Eilen oli se hartaasti odotettu alkuraskauden ultra. Voi että meitä jännitti. Molemmilla oli vatsat ihan sekaisin kun istuttiin siinä odotushuoneessa. Ja tuttuun tapaan me oltiin reilusti etuajassa, joten sitä odottelua tuntui kestävän ikuisuuden.

Ja kuten aina ennekin, lääkärin kättelyn jälkeen lähti pöksyt pois ja asetuin tutkimuspöydälle. Mies tuli mun viereen ja ultraruutua käännettiin niin, että kaikilla oli hyvät näkymät.

Hetken lääkäri joutui hakemaan sopivaa kuvakulmaa ja asetuksia, mutta sitten sen suusta kuului "Hyvältä näyttää. Siellä on selkeä ruskuaispussi", sitten tuli pieni tauko ja ruudulla zoomailtiin. "Ja tässä näkyy oikein vahva syke!"

Miehellä kuulemma meinasi lähteä siinä vaiheessa jalat alta, mutta se päätyi sitten ilmeisesti ottamaan tukea siitä tutkimuspöydästä ja suuteli mua moneen kertaan :) Mä olin yllättynyt, että se syke näkyi ruudulla värillisenä. Se erottui siis selvästi mustavalkoisesta ympäristöstään.

Alkio vastasi viikkoja 6+4, joten se on kaksi päivää jäljessä. Syke kuitenkin oli ajankohtaan nähden oikeanlainen ja kaikki muukin näytti täydelliseltä, joten tuosta ei kuulemma pidä lainkaan huolestua. Ja näin varhaisessa vaiheessa noin pientä otusta mitatessa voi tulla herkästi mittavirheitä.

Käytiin vielä läpi hoidon kulkua ja vertailtiin näitä kahta IVF-kierrosta toisiinsa. Edelleen on täysi mysteeri, että miksi juuri nyt tärppäsi, kun aiemmin ei ole tapahtunut mitään. Lämmitti myös kovasti mieltä, kun olin jäänyt lääkärille mieleen siitä, että olen aina ollut todella tarkasti perillä kaikesta hoitohin liittyvästä ja olen selvästi löytänyt oikeita lähteitä etsiä tietoa. Mun päätelmiä ja pohdintoja ei ole joutunut ikinä korjailemaan, ja olen ollut todella ajantasalla kaikista uusista menetelmistä yms. Ehkä siitä syystä olenkin aina saanut lääkärin innoissaan kertomaan uusimmista uutisista ja kokeiluista :)

Saa kuulemma tulla paniikkiultraan tarkistamaan tilannetta milloin vain, aika järjestetään kyllä. Ja toivoi kuulevansa meistä viimeistään silloin touko-kesäkuussa ja vauvaakin saa tuoda näytille. Vähän haikeilla mielin sieltä tuli lähdettyä, mutta hyvin onnellisena kuitenkin.

Kun oli puhetta neuvolasta, sanoin että olemme suuntaamassa yksityiselle ja kysyin tietty, että olisiko lääkärillä jotain suosituksia paikasta. Saatiinkin kuulla iloinen uutinen, että yksi meidän klinikan kätilöistä pitää vastaanottoa raskausklinikalla ja varattiinkin häneltä ensimmäinen "neuvola-aika" samalla kun maksoimme rästejä pois. Tuntuu todella hyvältä päästä jatkamaan tutun henkilön hoivissa, joka tuntee meidät ja historiamme. Iloisena yllätyksenä tuli myös se, että tällä kätilöllä on huoneessaan käytössä ultra, jolla voidaan katsella vauvaa vaikka joka käynnillä!